HARRI HERTELL: "Erityisen rakasta työtä tehdessä on aina vaarana, ettei ihminen muista vaatia siitä asianmukaista korvausta. Ja aina sitä korvausta ei ole myöskään tarjolla, vaikka kuinka vaatisikin. Rahaa kulttuurille ei ole loputtomasti tarjolla ja toisinaan apurahojen anominenkin käy lähes työstä." Lue lisää!

SANNA KARLSTÖM: "Olen joutunut vakuuttamaan TE-toimistolle, että en tee minkäänlaista työtä, varsinkaan kirjoitustyötä, koska se on työtäni. Samaan aikaan he ovat vakuuttaneet minulle, että työ, jota olen tehnyt 12 vuotta, tämä kirjailijan työni, ei ole työssäoloehdon täyttävää työtä." Lue lisää!

TAPANI KINNUNEN: "Hah, oikeasti pyydän aina palkkion, tai työn täytyy olla jotenkin muuten vastikkeellinen: katson että esiintyminen kirjanjulkistustilaisuudessa edistää kirjan myyntiä ja uraani. Tai tilaisuudessa on niin hyvät tarjoilut, ettei niitä kerta kaikkiaan ole varaa missata." Lue lisää!

KIRSTI KURONEN: "Olen melkoinen hömelö rahan suhteen, en ymmärrä sitä. Varsinkin uran alkuvuosina, kun ammatti-identiteetti oli olematon, tuntui piinalliselta hinnoitella itseään. Oli helpotus hoksata, että Lukukeskus tekee sen puolestani." Lue lisää!

TIINA LEHIKOINEN: "Myytti köyhyyden ja taiteilijan symbioottisesta liitosta on juurtunut syvälle kulttuurimme, ja runouden parissa työskennellessä ajatus tuntipalkasta on absurdi — tosin olen alkanut ajatella, että ehkä sen ei pitäisi olla." Lue lisää!

TIINA POUTANEN: "Runouden arvo on mittaamaton, se liikauttaa totuutta tosiasioiden takana, vaikka kirjoittuu niiden pintaan, vain runoilija valehtelee puhuessaan totta, runous muistuttaa rahaa." Lue lisää!