En liten flicka stod på bryggan i glittret med sin håv.
Det är november ett annat år nu när jag skriver, och jag vet att
de växelvarma djuren låter sig sjunka mot bottnen när isen
lägger sig snart. Tranorna gav sig av. Jag har lärt mig att varje
fågel och insekt har sin individualitet och känner igen sina
vänner i flocken. Alla fiskarna. De stora lär de små hur man
överlever. Vi ska anträda en vinterresa, men det finns inte riktigt
någon att fråga. Föräldrarna var våra lärare. Fåglarna har
sina fjädrar, fiskarna har sina glänsande fjäll. Jag älskade
skolan av hela mitt barnsliga hjärta.

Pieni tyttö seisoi laiturilla välkkeessä haavi kädessä.
On toisen vuoden marraskuu nyt kun kirjoitan tätä, ja tiedän
että vaihtolämpöiset eläimet antavat itsensä vajota pohjaan kun jäätä
alkaa muodostua. Kurjet lähtivät matkaan. Olen oppinut, että jokaisella
linnulla ja hyönteisellä on yksilöllisyytensä ja että ne tunnistavat laumasta
omat ystävänsä. Kaikki kalat. Isot opettavat pienille
miten selvitä hengissä. Olemme lähdössä talviselle matkalle, mutta ei ole oikein ketään
keneltä kysyä. Vanhemmat olivat opettajiamme. Linnuilla on
höyhenensä, kaloilla kiiltävät suomunsa. Rakastin
koulua koko lapsellisesta sydämestäni.