Kirppu

Tuo on kirpun jälki, ja niin myös tämä tässä,
yhtä vähäistä olet minulta kieltämässä;
se puri minua ensin, ja nyt sinuun pureutuu
ja sen sisällä veremme sekoittuu.
Tiedät ettei sellaista voi sanoa synniksi,
ei häpeäksi, ei neitsyyden menetykseksi;
silti sekin nauttii ennen kuin käy kosimaan
ja kahden veren ykseydestä alkaa paisumaan;
jo se on enemmän kuin mitä me aioimmekaan!

Odota! Kolme elämää säästä yhdessä kirpussa:
me olemme siinä kuin, ei, enemmän kuin naimisissa.
Tämä kirppu on sinä ja minä, ja se
on aviovuoteemme ja kappelimme.
Vaikka vanhempiasi ärsyttää, ja sinua, me kohtasimme
ja näiden elävien mustien seinien sisälle kätkeydyimme.
Vaikka tottumuksesta voisit minut tappaa
älä silti, ettet siinä tee myös itsemurhaa,
ja kolmea syntiä kun yhdessä kolme surmaat.

Julma ja kiivas, joko kyntesi nyt
on viattoman vereen ryhtynyt?
Mihin oli tämä kirppu syyllistynyt,
paitsi veritippaan, jonka se oli imenyt?
Silti voitonriemuisena sanot, ettei kumpikaan
meistä sattunut siitä heikommaksi tulemaan.
Totta: siitä näet, miten turhaan elät pelossa;
kun antaudut minulle, yhtä vähän kunniassa
menetät kuin kuolet kirpun kuolemassa.