Paistan lönttiä sun vanhalla pannulla
paistan lönttiä
sun vanhalla pannulla
sun vanhassa keittiössä
rasva luikertaa ja sinkoilee
hapot taipuu makeaksi
löntti alkaa tihkua
hellasi pysyy kontrollissa
pelargoniasi nuput kimmeltävät
ikkuna-auringon sivelyssä
ihailen tiskejäsi
silityslautasi alastonta luontevuutta
kääntelen lönttiä
kesätuulessa soi akvarellin pärskeet
kaupunki on vuotava harmonikka jota hikinen sumoputto retuuttaa kohti ajan rantaviivaa
en tiennyt että ajalla on rantaviiva
että se vetäytyy jatkuvasti laskuveden lailla kohti armotonta kuutamoa ja päärynäpuita
en tiennyt ennen kuin näin simpukankuoresi
löntin tuoksu on Sisyfoksen suloisen ja loppumattoman hien tuoksu
matkamuistosi ovat seinällä siinä kauniisti kuin hampaat
hymysi tekee minut järkeväksi
miksi itkisin kaukaisen kuningashuoneen kuihtunutta tuonenkieloa
miksi murehtisin sellun hintaa
näin hyvänä käpyvuotena
löntti hautuu meheväksi
näen käytännöllisiä unia, harvoin verta, tiivisteet pitävät
olen huomaavainen utilitaristi
minua vituttaa fasistien onni
tällaisena iltana joka laskeutuu valtavalla pehmeydellä kuin palmikko
ilma liikkuu leudosti ja sitä on kaikkialla
sydämeni on yksinäinen pyromaani
musiikkisi hiljainen lorina on ehtymätöntä bensiiniä ikuisen kipinän alla
sydämeni on kloroformissa leijuva kaksipäinen friikki
löntti kullertuu aina vain nätimmäksi
joukkojen tukemat joukot ovat jälleen ylittäneet rajan
vuoriston ihmiset eivät ole tasankojen ihmisiä
minä ihailen sinun kimmoisaa viisauttasi
sun vanha pannusi todella toimii
sun vanha keittiösi hehkuu kuin karamelli
laitan lämpöä vähän pienemmälle niin se kestää pidempään
sinä päästät kansanjoukkojen naurun parvekkeelta sisään
löntti valmistuu
massojen tietoisuudessa on kammottavia aukkoja
mutta öisin ne umpeutuvat
löntti valmistuu
öisin meren vaahdosta nousee jotain jumalatonta
talot kerääntyvät rinkiin kannustamaan
tanssit niiden keskellä kuin sammaleenkukka
löntti valmistuu
maistan jo suolan
löntti valmistuu, löntti
on valmis