Jano-lehti

Runouslehti kaikille

#10 numero. Luonnollinen.

Runoelma: Luannon kiarto eli voik yht aikka lähte ja jäärä?

Jano-lehden päätoimittajat Vilja-Tuulia Huotarinen ja Aki Salmela

Alkusanat

Luanto kiärtä.
Olen paikas
mink luanto kiärtä kaukka.

Se ei mahru tän,
ainut luanto, mikä tääl o
- ilmas leijuva ilma, pumpun kaut käytetty
- mun saappaitteni pohjas kulkenu timotein siämen
- mää.
Parkkilualas
elävänä esimerkkinä elämäst
mun vereni kiarto
mun sormieni suanisto
sama
ko
saniaisil.

Hissi nosta munt
torin kulmal
näen siskot ja veljet:
puluparvet ja pilvet.

Talv

Turku - Åbo 29.2.2020 Alma mater 100

Turun yäs
karkauspäivän
ylimääräsenä elämänhetkenä
vastantulija
herrasmiäs tervehti munt latinaks.

Gaudeamus igitur! mää vastaan
ko ei tul muutaka miäle
enkä olis juur muut osannukka.
Gloria Mundi.
Tempora O.
Veni Vidivici.
Ja yhtäkki ne kolm
kaunist pitkäjalkkast naist o siin mun ympärillän
tuuppava munt kottikärryil
Materin Alman satavuatisjuhli.

Yllyttävä hakema lissä ruakka
ova hyvi syämä ittekki
ottava lautaset täytte
ja poimiva
keitost tekoripsirivin
muin miähinä noi vaa numero tekemät.

En jaks lähte niitten kans jatkoil
matalana ko koirankuppi kulkisin kissoje säärimetäs
menen sukkasillani hotellil
en muist mihe jätin Hait
mul o huanees viäl
pikkupussi sipsei
ja akkuna kaupunkin pual
kattelen ko kauniit pela
liikenneympyräs polttopallo
latinistin kallol.

Yhrel o mun saappaani jalas.

Kevät

Kirjan ja ruusun päivä 23.4.2020

Syrän jätti väli yhre lyänni.
Mailm jätti väli yhren talve.
Heti marraskuu jälkken tul maalis ja
seuravan päivän alko marras taas.

Kurjet ei ilmoist piitannu
tuliva niinko sovittu ol.

Sinu mää vartoilin kirjakaupas.
Mää, kauppias ja vanh vihtahousu siäl kolmestas.
Vartoilin.
Testasin mikrofonin. Hyvin kuuluis jos olissit kuulemas.
Vartoilin.
Sul tuli kuulemma päällekkäisyyksi.
OK.
Ymmärrän.
Mut kunnemmää saa olla sun päälmäine?

Pirän oman miäleni koos
pitämäl sun miältäs koos.
Muistuttelen ain-olleist
ja ehjäks-tekevist asioist.
Lähetän kuvi mustikavarvuist ottalampu valos.
Kirjottelen pajunkissojen kuulumissi.
Mul on tunne, ettet lue mun viästejäni.

Opettelen uussi asioi jääkarhust:
”Kärsivällinen, väkivahva eikä pelkää mitään.”
Siin mul roolimalli
näitte sulavie jalasijojen keskel.

Kelloks riittä
omenapuun taimi.
Ko se on kasvanu 2-metriseks,
kysyn uurestas.
Olisko mul nyy sun elämässäs tila?

Kesä

Turun saaristo 7.8.2020

Kuka tääl tahtois pualsukeltaja olla!

Jevtusenkot & Wislawat
- ei ne tahtonu mittän pualikkai
paitsi pualikkaan sun tyynystäs.
Mitä olis Ahmatovaki sanonu
jos hänet olis vaihrettu Disneyhi?
”Pidä Iinekses ja sen soreankorea nilkan nosto!”

Emmää jaksa jäärä anelema.
Mää karkkan kesken kauppamatka.
Jätän muavkassit suajatiäl
appelsiinit kiärimä Aninkaistemäkke Aurajokke.
Olen Ruissalon huvilal jo niit rannas vastas
havittelen haavil
kroolaan hakema
sukeltelen pohji myäte.
Hyvi näky
hyväs valos
itte hankitus.

Otin aurinkost kahrel patakinttal kii
ja siirsin tän päi.

Syksy

Kodiksamin peltoaukeat 14.9.2020

Joku ajo pihal.
Ketä siäl?
Sare vaa!
sanos sare ja jatko satamist.

Sain perinnöks äitin sauvat
toises luk reippaus (enkuks right)
toises lempi eli left
ja hupun ja hupun peräs takin
tuul-takin
tuultakin pitäväise
ja saret.

En ol koska ajatellu et riittäis
jos mun runoillan olis
eres yks lukija
mut
jos se olet sää
ni riittä.

Sanos sare ja jatko satamist.

Runot: Heli Laaksonen

Kuva: Jari-Jukka Nippala

Kommentoi Facebookissa

Kommentoi sähköpostitse: toimitus@janolehti.fi

Muut jutut Jano #10

Jano - runouslehti kaikille: www.janolehti.fi