Tämänkertaisen Janon teemana on vaihtoehto. Teema on avoin ja mielivaltainen kuin kirjallisuus itse. Annoimme kirjoittajillemme vain tämän yhden avainsanan. Ymmärtäkää se miten haluatte, me sanoimme, tehkää sillä mitä tahdotte. Annoimme kirjoittajillemme äärimmäisen vapauden tällä yhdellä ainoalla, täydellisen huokoisella rajoitteella. Tietenkään vaihtoehto sinänsä ei merkitse mitään. Tietenkin vaihtoehto ilman kontekstia on vain tyhjä sana, joka täyttyy millä hyvällä kirjoittajan toivomalla tavalla. Sanassa itsessään on jotain romanttista, sillä kukapa ei ihannoisi omaa vapauttaan valita. Mutta mitä vapaata valinnoissamme on? Valitsen mitä valitsen oman itseni mukaan, oman makuni mukaan. Vaihtoehdot ovat mielikuvituksen ylellisyyttä. Usein ne ovat itsessään silkkaa mielikuvitusta.

Sanotaan, että runoudessa kieli hourailee. Runouden tilassa on vapautta vaistolle, etsimiselle, eksymiselle, ja sitä kautta myös jonkin löytämiselle. Runous on vaihtoehtoinen metodi. Tiedon, ymmärryksen, tai ehkä jonkin kokonaan muun löytämiseksi. Vaihtoehdot karsiutuvat pois vasta asioiden valmistuessa. Nyt juuri tämä täsmällinen asia, eikä mitään muuta mahdollista toista.

Tämä vaihtoehtoinen inhimillisen toiminnan alue.

Joskus kuulee sanottavan, että runous on vaikeaa. Täsmällisten asioiden kuuleminen voi olla sietämätöntä. Kummallisten sanojen lukeminen voi olla sietämätöntä. Jos saamme valita, meillä on lukuisia sanoja eri asioille. Runoilija valitsee houreen ja kertoo, ettei ruusu missään tapauksessa ole vain ruusu tai kukka tai kasvi tai ihana. Se tulee kuvailla paljon tarkemmin, rajata täsmällisemmin. Vaihtoehdot ovat yleisiä, valinnat ovat yksityisiä. Mutta ne tehdään kokonaisuuden eteen.

Vaihtoehto: kuulla ja ymmärtää jotain, mitä ei olla kuultu ja ymmärretty jo aiemmin. Ajattelu vaihtoehtona sille, että ottaisimme asiat annettuina?

Valinnanvapaus on vaarallista; siihen kuuluu myös vapaus valita väärin.