Jano-lehti

Runouslehti kaikille

#13 numero. Loppu.

Jukka
Viikilän
runo
Luonnon loppu

Jukka Viikilä

ampiainen on kevyt mutta kokonaan paha. punkki tekee kaiken ilkeän mihin vain kykenee. kirahvi on matalamielinen, kaivaa syvyyksiä, tuhoaa juuret.   hiiri on väriltään susi ja toiselle hiirille susi. hamsteri on haistanut viattoman veren, laskeutunut harjulta ja jatkanut metsän sisuksiin. kettu on ainoa vastuullinen Turun kolmanteen paloon. kyy myrkyssään, sarvikuono seivästävyydessään, koira laupeudessaan, kaikki pahaa tarkoittavia.  hirvet luovat kauhun ja pakenevat sitten kauhun vallassa. itikka on sietämättömän nokkava ja kylvää kuolemaa. pekari lannistava viisastelija. ja tänäänkin: lintujen jokapäiväinen vittuilu. kaniinin sairastuttava tavallisuus. miten ilkeää olla liito-orava, olematon, liitelevä, orava. koiran luonto on purra ja karata, sen jälkeen purra, olla purra.   rantakäärme on sisimmältään kyykäärme ja kyykäärmeen sisällä on kyykäärmeen sikiö. leijona on yksi väljähtynyt pyramidihuijaus. majavan kärsivällinen tavoite on nähdä koko metsä suurena hakkuuna. kaikki täällä pitää kaikkea pilkkanaan. kaikki vittuilevat kaikille. bambi soittaa suutaan kaiket päivät. kekomuurahainen laiskottelee marjan suojissa. metsäpuro on kiusallaan vain metsäpuro. termiittien näkynä keko, jossa ajatella kaikki pahimman kautta. teereä tekopyhempää saastaa saat etsiä. bakteeri viimeistelee suunnitelmiaan. myyrä on noussut korkeuksiin ja selittää sieltä joutavuuksia. kameli kerrostaa itsesääliään astumalla vain omiin jälkiinsä. marsu rukoilee itselleen suurempaa tuhovoimaa kuin mitä hampaillaan on antaa. pura aitaus niin karja on siinä. kylläinen lohi tarttuu menetettyyn perhoon. kaikki liha väistyy luodin tieltä. eläimet ovat tiukalle viritettyjä ansoja marjamailla ja vainioilla, koko kansallismaiseman laajuudella, kaikki katalasti kätkeytyneitä, viiltäviä, pistäviä, hammastelevia, kynsiviä, kuristavia, haisevia, säikäytteleviä, puuduttavia, myrkyttäviä, perässä juoksevia, törmäileviä, vietteleviä, karjahtelevia, määkiviä, sylkeviä, imeviä, härnääviä, potkivia, lyöviä, kookoksilla heitteleviä, aivoihin asettuvia, suuria lupailevia, perseeseen tunkeutuvia. kenellä olisi enää luontoa selvitä tästä kaikesta? 

Runo Jukka Viikilä

Kommentoi sähköpostitse: toimitus@janolehti.fi

Muut jutut Jano #13

Jano - runouslehti kaikille: www.janolehti.fi