Jano-lehti

Runouslehti kaikille

#4 numero. Teemana vanhanaikainen

Ensimmäinen runo kokoelmasta "Roomalaisia öitä"

Martin Glaz Serup

Täällä on paljon ihmisiä
ja paljon sanoja monilla kielillä
bussi 45 vie pois kaupungista 45 minuutissa
metsässä on paljon ihmisiä
ja paljon hölkkääjiä, ohittamani nainen sanoo:
Tule tänne -

Ei

Et sinä, vaan koirani
tuo se äidille, tuo se äidille
onko se äidin, onko, onko

Ei

Palaan takaisin taksilla
kun pääsemme perille, kuski halaa minua
olit ensimmäinen kyytini
hän sanoo, eikö mennytkin hienosti

Ei

Tilaan ruokaa levottomalle vatsalleni
Euroopassa on surullista syödä yksin
hei, eikö tähän kuulu lisukkeita

Ei

Tunteet karkaavat kaikkiin suuntiin monituisilla jaloillaan

Menen ulos ja ulkona valo on hiipunut, on pimeää
joku tyyppi tulee suoraan luokseni ja on jotain vailla
se hengittää nenänsä kautta närkästyneesti
mutta ei – et se sinä ollut, se sanoo
en viitsi kysyä, kuka ei ollut minä
muuten se oli hyvä kysymys, hyvät kysymykset ovat harvinaisia
vaatii tietynlaista avoimuutta kuulla niitä

Tähän aikaan vuodesta ei pitäisi sataa lunta, yllättävien
lumihiutaleiden ajatteleminen ei johda mihinkään
on kylmä, olen yksin

kun panen merkille lumihiutaleet
ja kutsun niitä yllättäviksi, ikään kuin ne olisivat vastaus
kysymääni kysymykseen
kun ajattelen että ne muistuttavat minua jostain
kun yritin pakottaa niihin jotain, merkityksen
mitä niin hirveän tärkeää ne koettavat sanoa 

Potentiaalinen merkitys, joka on sisään rakennettu, synnynnäinen kaikessa
mikä on hiljaa, surullista, linnut
eivät ole hiljaa, kuin mustia ristejä taivaalla
ne näyttävät siltä kuin joku matkisi jotain
ne näyttävät symbolisilta, symboliparvelta
mutta jäljittely on tekniikkaa, ei valehtelua
kuten myös symboli, luulisin, eräänlaista tekniikkaa
eivätkä linnut jäljittele mitään

Ei

Eloni vaelluksen keskitiellä
lojui kivi -
olin siis eräänlaisessa metsässä
pienessä puistossa
sellaisessa osassa kaupunkia jossa en ollut aiemmin ollut
harhautuneena tieltä jota minun piti seurata
miten surullista ja ikävystyttävää kuvailla tätä paikkaa:
kuntoilevia ihmisiä, koiranpaskaa
tihutöiden käyttökelvottomiksi runtelemia penkkejä
huiveja, vuotavia neniä eikä mitään toivoa
paikasta josta voisi ostaa kahvia, jossa voisi surffata netissä
jossa voisi ladata kännykkänsä

Palelevia miehiä seisoskelee kioskin edessä kaljoineen ja röökeineen
ja heidän joukossaan Seneca, hän on todella terävä, hän sanoo:
Oikein eletty elämä on riittävän pitkä
millainen asia sanoa
kieltäydyn kaljasta
sanon että minun täytyy mennä kotiin

Ukkosella pitää mennä kiiruusti omaan kotiin, sanoo tuntemani lapsi
olin kerran ulkona kun oli ukkonen, sanoo sama lapsi
siinä on jotain pohdittavaksi, tuuli yltyy, useimmat asiat lepattavat niin avuttomina
mutta olisiko parempi jos luonto haluaisi jotain

vaikkapa että
olisimme facebook-ystäviä

Ei

Marraskuu

Ei

Nyt jo joulukuu

Elämä koirana:
hännän kanssa voi elää, mutta kirput tekevät hulluksi
erityyppiset puut ovat kiehtovia
kun niistä ei tarvitse tietää muuta kuin
että ne ovat olemassa, että ne ovat erilaisia, että niiden juurille voi kusta miten huvittaa

Lumisateen jälkeen kaikki näyttää erilaiselta ja kaikki tulee jälleen näkyville
lumi on kuin kehitysneste lämpimämmässä todellisuudessa
valmiiksi kellastunut

Elämä sananpartena:
paras hetki istuttaa puu
oli sata vuotta sitten
toiseksi paras on nyt

Elämä minuna: äh, aina tämä tarve puhua itsestä
kun ei tiedä mitä muuta sanoisi
sellainen ihminen minä olen
tuskin olen, olen sellainen joka hakee turvaa luonnosta

Ei

Olen sellainen joka hakee turvaa sanonnoista

Ei

Olen sellainen joka valmistaa lapsilleen illalliseksi löysäksi keitettyjä munia
ja maissilastuja ja puuroa ja lettuja ja kokista
koska en keksi mitään muuta

Ei

Koska he eivät syö mitään muuta

Ei

Olen sellainen joka tuulettaa huonetta paljon
mutta heti alan ajatella että tulee liian kylmä
ja suljen ikkunan jälleen
olen sellainen jonka on vaikea päättää
sellainen joka harhailee ympäriinsä odottelemassa että joltakulta tulisi tekstiviesti
ja kun tulee -
tuleeko siihen vastattua -

Ei

Elämä kommunikaationa: mitä muutakaan on
minua paleltaa, ajatuksiani paleltaa, ne juuttuvat, se ei ole miellyttävä ajatus
olen kaivannut syksyä jo niin kovin kauan -

Ja nyt on talvi

Elämä imperatiivissa:
uutena vuonna: Puhu vähemmän
tai mieluummin: Älä puhu lainkaan!
raha-asioistasi äläkä lainkaan! kielistä joita haluaisit oppia
anna mielellään hyviä neuvoja, tai anna olla
kas siinä neuvo, jota et voi olla seuraamatta
ota paukku, Koskenkorva ja konjakki tekevät sinut iloiseksi
ikävä kyllä ne tekevät sinut myös kovaääniseksi ja pelottavaksi ja typeräksi
ja pelottavan typeräksi etkä sinä halua olla yksin
kaiken viisautesi kanssa
ja sammumaton janosi
rakkautta ja sieluttomia kehoja kohtaan
mutta tuokin ajatus on liian kylmä että siihen voisi jäädä

Täytyy hölkätä paikoillaan, hölkätä paikoillaan

Kun ajattelen tuota Pasolinin ajatusta, Pasolinin kaipuuta
sieluttomiin kehoihin
ajattelen ensin etten voi uskoa siihen
se johtuu sanasta sielu

Mutta kyllä!

Kaipaan kehoja, sillä keho juuri keho
on oikotie, oikotie
jota pitkin tulee mennä
pois kaupungista ja kun pääset sinne
- luontoon
kaikki juoksevat ympäriinsä kalliine kenkineen ja ipodeineen
ja minä – minä jos mitä olin kuvitellut jotain seksiin liittyvää
jotain orgioihin ja voimallisiin vaihtoihin
jotain kirveisiin ja avaumiin ja ylettömyyteen
jotain tanssiin, jotain lauluihin -

Tiedätkö mitä meidän pitäisi tehdä, yhdessä, laulaa!
vanhoja lauluja
niitä mitä isä lauloi, kirvesvartta vuollessansa

Ei

Mitä hän itseasiassa lauloi, isäni, tuskin ainakaan Kalevalaa

Ei

Mitä hän itseasiassa teki, isäni, iltaisin, ei varmasti ainakaan kirveitä

Ei

Hän luki Sven Hazelia tai torkkui television edessä
uupuneena tai nuutuneena, ero on sama
työpäivän jälkeen
tällaisia muistoja
niin ilottomia, niin arvoituksellisia, niin masentavia

Täällä tammikuussa

Tulee koko ajan kylmempi
mies pyyhkii lunta autostaan, kuitenkaan se ei käynnisty -
on miinus 15 astetta
pubissa katsotaan mäkihyppyä isolta ruudulta
kerrostalon iso roskakatos on tulvillaan joulukuusia
jotka joulua vihaavat talonmiehet ovat pilkkoneet

Uusi vuosi alkaa lupauksineen ja menoineen:

Ole tarkkaavainen, lue paljon, unohda enin osa
kaikesta lukemastasi
ajattele hitaasti, älä ajattele kuolemaa niin paljon, selviä
rakkaudesta ja menetyksistä, tee pikku temppuja, kyseenalaista
suurin osa asioista

Uusi vuosi alkaa kävellä
moninaisilla jaloillaan

Kokoelmasta Romerske nætter (2013)

Runo: Martin Glaz Serup

Suomennos: Aki Salmela

Kuva: Thomas Trane Petersen/Det Kongl. Bibliotek

Kommentoi Facebookissa

Kommentoi sähköpostitse: toimitus@janolehti.fi

Muut Jutut Jano #4

Jano - runouslehti kaikille: www.janolehti.fi