Marraskuun 20. päivänä vuonna 2010 olin Odysseus Elytis -konferenssissa puhumassa Ylistetty olkoon -kokoelman (NVL/WSOY 2010) suomentamisesta. Konferenssi pidettiin Korfun pääkaupungissa Kerkírassa ja sen järjesti Dionysios Solomos -museossa toimiva, paikalliseen yliopistoon kytkeytyvä Korfulaisten Opintojen Seura. Mukana oli kreikkalaisia kirjallisuudentutkijoita, musiikkitieteilijöitä, filologeja, lingvistejä ja kriitikoita. Alustukseni oli sikäli omakohtainen, että tunsin tarvetta perustella kiinnostustani nykykreikan kieltä ja kreikkalaista runoutta, erityisesti Odysseus Elytistä, kohtaan. Se olikin paikallaan, koska olin konferenssin ainoa ulkomaalainen osanottaja ja kotoisin Euroopan toiselta laidalta.

Palasin Korfulta Ateenaan ja valmistauduin pitämään saman alustuksen Suomen Ateenan-instituutissa, joka minut alun perin oli lähettänyt Suomesta matkaan, kiitos silloisen johtajan Martti Leiwon sekä FILI:n. Instituutti oli järjestänyt erityisen Odysseus Elytis -illan. Siihen oli kutsuttu paitsi ateenalaisia runouden ystäviä myös pitkään Kreikassa asuneita suomalaisia. Niinpä illan pimetessä kävelin instituuttiin Zitroulle. Siellä Martti Leiwo halusi heti esitellä minut eräälle vieraalle, joka kuulemma oli tuntenut Elytiksen erittäin hyvin ja jopa kirjoittanut hänestä kirjan. Pian jouduin kasvokkain tämän ihmisen kanssa. Hän oli viisikymppinen nainen, joka kertoi eläneensä Elytiksen kanssa hänen viimeiset vuotensa, aina runoilijan kuolemaan saakka (1996). Hänen nimensä meni minulta iloisesti ohi, kuten usein käy tuollaisissa tilaisuuksissa, varsinkin jos on kiusallisuuden välttämiseksi tottunut noin metrin etäisyyteen muista ihmisistä. Esittelyjen jälkeen pidin alustuksen, onneksi se meni kenties hieman paremmin kuin Korfulla, ja sen jälkeen oli luvassa vapaata seurustelua viinin ja ruoan kera. Myöhemmin palatessani majapaikkaani olin helpottunut, että se kaikki oli ohi.

Sittemmin juttelin Martti Leiwon kanssa Maria Nefeli -kokoelman suomentamisesta ja siitä, että olisi kiinnostavaa järjestää vastaavanlainen tilaisuus toistekin. Näin ei ikävä kyllä tapahtunut, kului vuosi, toinen ja osan kolmatta, ja Martti Leiwon pesti Ateenan-insituutissa päättyi. Keväällä 2013 suomensin Maria Nefelin pöytälaatikkoon, jossa se yhäkin lojuu esipuheineen ja selityksineen. Tutkiessani kokoelman taustoja löysin Elytikseen liittyvän elämäkerrallisen tiedon, että Maria Nefelin hahmon esikuva on nimeltään Ioulíta Iliopoúlou, tunnettu ateenalainen runoilija, esseisti ja kriitikko. Tutkiessani asiaa lähemmin, jo silkkaa uteliaisuuttani, huomasin että olin tavannut hänet vajaa kolme vuotta aiemmin Ateenassa, siis neljätoista vuotta Odysseus Elytiksen kuoleman jälkeen ja neljätoista vuotta sen jälkeen, kun olin ensi kertaa yrittänyt suomentaa Ylistetty olkoon -teosta, jonka kirjoittamiseen runoilijalta kului niin ikään neljätoista vuotta...

Runoilijasta sen verran, hän syntyi Iraklionissa Kreetalla vuonna 1911. Hänen nimensä oli tuolloin Odysseus Alepoudelis. Isä oli varakasta maanomistajasukua ja muutettuaan kotisaareltaan Lesbokselta hän perusti Kreetalle saippuatehtaan, jonka tuotteet kantoivat perheen sukunimeä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa perhe muutti Ateenaan, missä Elytis vietti lopun elämäänsä pois lukien muutamat Pariisissa asutut maanpakolaisvuodet (1969-1972).

Kirjallisen uransa alussa hän muutti nimensä. Sukunimen alku tulee sanoista Ellas (Kreikka), elpída (toivo), eleftería (vapaus) ja nimestä Eleni (Helena). Sanoilla, nimillä ja merkityksillä leikkiminen onkin Elytikselle tunnusomaista.

1930-luvulla Odysseus Elytiksen runoja ilmestyi sanomalehdissä, ja vuonna 1939 ilmestyi hänen esikoisteoksensa "Suuntautumisia", jossa näkyy paitsi surrealismin vaikutus myös tiukat muotoperiaatteet koskien esimerkiksi rakennetta ja metriikkaa. Myöhemmin Elytis kohosi kansalliseen maineeseen muun muassa teoksilla "Aurinko ensimmäinen, auringonsäteen muunnelmat" (1943) sekä "Albanian sotaretkellä kadonneen vänrikin sankari- ja surulaulu" (1946). Vuonna 1959 ilmestynyttä Ylistetty olkoon -runoelmaa pidetään Elytiksen pääteoksena. Sen jälkeen tunnetuimpia teoksia ovat esimerkiksi "Aurinko aurinkoisin" (1971) sekä Maria Nefeli. Lisäksi Odysseus Elytis on kirjoittanut proosaa ja esseitä ja kääntänyt nykykreikaksi muun muassa Sapfoa. Pitkän uran hän teki myös radio- ja televisiotöissä.

Maria Nefeli seuraa monella tapaa Johanneksen Ilmestystä. Pyhä luku seitsemän kertautuu paitsi rakenteessa myös kielessä. Odysseus Elytis hyödyntää kreikan historiallisia kerrostumia laajasti ja viittaa sanavalinnoillaan ja lainauksillaan Homerokseen, Platoniin, Raamattuun, bysanttiin ja nykykreikan moniin puhe- ja kirjoitustapoihin. Maria Nefeli ilmestyi vuonna 1978, vuotta ennen Nobelin kirjallisuuspalkintoa, ja Elytiksen nykykreikaksi kääntämä Ilmestys (I apokálipsi) julkaistiin 1985.

Ehkä tärkein kielellinen tausta Maria Nefelissä löytyy siis Raamatusta, Johanneksen Ilmestyksestä. Elytis hyödyntää myös slangia, katupuhetta, urbaania kuvastoa sekä ironian, parodian, neologismien ja vitsinkerronnan keinoja, samoin lainauksia muista kielistä kuten saksasta ja italiasta. Niin ikään Maria Nefelissä on Elytiksen aiemmasta runoudesta tuttuja sanoja kuten kore, vesipisara, eetterit, Paratiisi, taivas, tuulet, vuori, kukat, uni, Aigeianmeren saaret, meri, rantakivet, tytöt, myrtti... Kun lukee liki kaksikymmentä vuotta aiemmin ilmestynyttä Ylistetty olkoon -runoelmaa (1959, suom. 2010), kenties huomaa yhtäältä kuvaston samankaltaisuuden ja toisaalta sen pirstoutumisen ja profanisoitumisen. Silti Maria Nefeli on yhtä kunnianhimoinen kuin Ylistetty olkoon.

Maria Nefeli on kaksiääninen. Siinä puhuvat nuori tyttö nimeltä Maria Nefeli ja ikääntyneen runoilijan äänenä Vastaaja ('Antifonítis' eli vastalaulaja tai -ääni esim. jumalanpalveluksessa). He puhuvat toisilleen mutta myös lukijalle. Runoja voi pitää niin dialogina kuin kahtena monologinakin, jotka kulkevat rinnakkain ja päättyvät enemmän tai vähemmän puolivillaiseen aforismiin. Runoelman nimi on kiinnostava: Maria viittaa Neitsyt Mariaan sekä Marinaan, joka puolestaan viittaa merelliseen kore-hahmoon, villiin merinymfiin, Shakespearen myrskytyttöön ja T.S. Eliotin aaltoilevaan uuden maailman visioon. Nefeli ('neféle') on klassisen kreikan sana pilvelle ja samalla viittaus Aristofaneen Pilvet-näytelmään, jossa pilkataan aikansa rikkiviisasta älyllisyyttä ja kehnoa runoutta.

Aristofanes ei tietenkään ole ainoa hahmo, johon Maria Nefelissä viitataan. Varjoina taustalla vilahtelevat esimerkiksi Herakleitos, Aiskhylos, Epiktetos, Apollinaire, Hölderlin, Novalis, El Greco, Majakovski ja Paul Klee.

Maria Nefeli on tiukasti sidoksissa kirjoittamisajankohtaansa, 1960-70-lukujen Kreikkaan ja sotilasjuntan varjostamaan todellisuuteen. Runoilijan, Vastaajan ääni on paikoin kitkerä ja sapekas, kun hän puhuu ajastaan, oli kyse sitten politiikasta tai taloudesta. Nuori Maria Nefeli puolestaan on tuon ajan lapsi: kyyninen, kyllästynyt, ikävystynyt, surullinen, häilyvä, ironinen ja niin edelleen. Luulen, että oheen valituista runoista löytyy muutamia tärkeimpiä piirteitä tämän lyyrisen dialogin molemmista osapuolista.