Saari
Mies on saari. Hän pitää huolen vain omista asioistaan, lukee aamun lehden ja juo kahvin lempikahvilassaan, mies on elämäänsä tyytyväinen. Mutta nyt, aivan varoittamatta, hänen selkäänsä rantautuu pelastuslautta & kaksi puoliksi nälkiintynyttä, puolialastonta ihmistä kömpii siitä & nukahtaa. Kun he heräävät he riitelevät kiivaasti monta tuntia & sitten köyrivät monta tuntia lisää & yhdeksän kuukautta sen jälkeen nainen synnyttää lauman lapsia (enemmän kuin mies jaksaa laskea) jotka rääkyvät kaiket päivät ja yöt. Siinäpä surullinen tarina – miehestä joka on saari joka ei ole enää elämäänsä tyytyväinen.
Rauhanhäiritsijä
Miehellä on ongelma. Hän ei pysty vetämään hatusta kania. Seitsemän sikaa, neljä ankkaa, yksi koira & viisi lehmää, mutta ei ainuttakaan kania. Ja nyt ne kerääntyvät hänen ympärilleen, vaativat ruokaa – vinkuvat, kaakattavat, haukkuvat, ammuvat, kauhea mekkala. Luulisi että mies pystyisi vetämään hatusta ruokaa, mutta ei, mahdotonta. Ja nyt naapurit valittavat, uhkaavat kutsua poliisin. Yksi ainut kani & ongelma katoaisi – äänekkäät elukat ja raivot naapurit kuin savuhattara. Siispä vielä viimeinen yritys. Mies vetää hatusta konstaapelin & päätyy välittömästi pidätetyksi.
Toteemi
Yhdennentoista kerroksen itsemurha laskeutuu kymmenennen kerroksen itsemurhan harteille & kymmenes yhdeksännen & niin edelleen katutasoon asti (on jopa toisen kerroksen itsemurha joka laskeutuu jalkakäytävällä seisovan miehen harteille); & niin meillä on epäonnistuneissa itsemurhissa huojuva torni akrobaatteja, elävä toteemi yllättyneitä kasvoja; & kun jalkakäytävällä seisova mies (joka on odottanut liikennevalon vaihtumista & joka on erittäin vahva) lähtee ylittämään katua ilmoille raikuvat torventoitotukset ja valtavat aplodit.
VAnha sielu
Valtava krokotiili elää rämeellä jota reunustavat jäteläjät yhdessä niistä hökkelikylistä jotka ympäröivät kaupunkia. Se on vanha uros joka on syönyt monta slummin asukasta & sitä vihataan & pelätään sen takia kovasti; mutta joka päivä puolenpäivän aikaan pikku tyttö raivaa tiensä ruostuneitten tölkkien ja polkupyörän pyörien & luun- & lihanpalojen läpi rämeen laitaan & polvistuu rukoilemaan krokotiilin sielun puolesta. On sanomattakin selvää: hän säästyy syömiseltä niin kauan kuin hänen rukouksensa ovat vilpittömiä.
Lipas
Tony nostaa kannen & katsoo sisään. Miten niin suuri mahtuu niin pieneen lippaaseen on arvoitus. Hän ottaa sen esiin & tutkii tarkkaan. Sitä peittää jäykkä musta karva & se näyttää muodostuvan pelkistä käsivarsista & jaloista & raajoissa olevista lukemattomista silmistä & suista kuin imukupeista kalmarin lonkeroissa. Tony painaa sormen yhden suun päälle hiljentääkseen sen, painaa kiinni useitten silmien luomet, paijaa sitä hellästi, alkaa hyräillä sille kehtolaulua & panee sen varoen, hyvin hyvin varoen takaisin lippaaseen, psykoosin.