Kaunokirjallisuuden kääntäminen ei ole yksittäisten sanojen kääntämistä, mutta se ei estä yksittäisiä sanoja olemasta piikkejä kääntäjän lihassa. Itselleni yksi tällainen sana on englannin awkward. Tunnen tutun pistoksen joka kerta, kun tuo sana tulee käännöksessä vastaan – miten minä nyt taas tämän hoidan? Mitä niistä lukuisista tuon sanan merkityksistä juuri tässä kohdassa haetaan? Mitä vivahdetta? ’Kiusallista’, ’epämukavaa’, ’vaivaannuttavaa’ vai ’hankalaa’? ’Kömpelöä’, kenties?

Kun kirjoitan awkward englannin kielen tesaurukseen (Oxford American Writer’s Thesaurus), saan sanalle 45 synonyymia. Se on samaan aikaan kauhistuttavaa ja hienoa. Eikä awkward tietenkään ole lähimainkaan ”pahin”: esimerkiksi sanalle good samainen tesaurus tarjoaa pelkässä adjektiivien sanaluokassa lähemmäs 300 synonyymia. Mutta good on melko hyvä. Sille löytyy suomen kielestä helppo perusvastine, kätevä yleisratkaisu, toisin kuin – niin, tiedätte jo mille.

Kastanjanruskea koiranpommi

Muistan yhä elävästi innostuksen ja jopa riemun, jota tunsin lukioikäisenä, kun tarkastimme ystäväni kanssa sanan maroon englanti–suomi-sanakirjasta – vanhasta kunnon WSOY:n suursanakirjasta vuodelta 1981, jonka olen näpistänyt äitini kirjahyllystä ja jota välillä edelleen, osin nostalgiasyistä, käytän.

En muista, miten olimme ystäväni kanssa kyseiseen sanaan törmänneet, mutta pätkiä sanakirjan määritelmästä on takertunut mieleeni. Ja näin tuo määritelmä kaikessa hämmentävyydessään (ja osittaisessa epäkorrektiudessaan, mutta se on toinen juttu) menee:

1 maroon I s 1 punaisen-, kastanjan|ruskea 2 koiranpommi; merkinantoraketti II a kastanjanruskea.

2 maroon I tr jättää asumattomalle saarelle (rannalle) II itr 1 (Am) lähteä telttaretkelle 2 kuljeksia joutilaana III s 1 (puolivilli) karkulaisneekeri 2 asumattomalle rannalle jätetty merimies.

Alkuun oli vaikea käsittää, miten yksi ja sama, vieläpä suhteellisen lyhyt kirjainyhdistelmä voi muka viitata näin erilaisiin asioihin, ja hetken aikaa tuntui, ettei kielessä ole mitään järkeä – vaikka juuri tällaiset esimerkit osoittavat, että siinä on. Että näitä kirjainyhdistelmiä on vain tarkasteltava niiden ympäristöä vasten, jotta niiden merkitys avautuisi.

Yleisesti ottaen voisi nimittäin ajatella, että lauseen (kappaleen, luvun, kirjan) muusta sisällöstä pystyy päättelemään, onko sanalle maroon haettu merkitystä ’kastanjanruskea’ vai ’kuljeksia joutilaana’ – lopuista merkityksistä puhumattakaan. Ja siinä juuri innostukseni syy: äkkiä ymmärsin kontekstin merkityksen, sen miten sanat ovat vain rakennuspalikoita suuremmassa kokonaisuudessa ja miten tuo suurempi kokonaisuus hengittää ja on liikkeessä; miten se on hallitsematon mutta silti tarpeeksi hallittavissa, käyttökelpoinen. Sopimuksenvarainen. Ja tuo sopimus, nuo kaikki sopimukset, on kirjattu sanakirjoihin. Kielioppeihin. Eikä sielläkään silti ole kaikki, sillä kuten sanotaan, kieli elää.

Ja kaksi kieltä vastakkain tai vierekkäin, ne vasta elävätkin. Mutta tietenkään en ymmärtänyt kaikkea tätä kerralla: maroon toimi vain eräänlaisena porttina. Porttihuumeena, mieleni tekisi sanoa, sillä jälkikäteen dramatisoiden voitaisiin väittää, että jäin juuri tuolla hetkellä koukkuun kääntämiseen. (Todellisuudessa se oli tapahtunut jo paljon aiemmin, yläasteen ruotsintunneilla, joiden päätteeksi legendaarisen ankara rouva Byholm saneli käännöslauseita, jotka oli kirjattava vihkoon, ruotsinnettava seuraavaksi kerraksi ja tultava pyydettäessä kirjoittamaan tussilla taululle. Vanhanaikainen metodi, joka kuitenkin toimi: parjattu käännöslausetaktiikka sai ainakin tämän koululaisen innostumaan kielten kanssa pelailusta.)

Sienimetsällä

Palatakseni awkwardiin: sitä on toki turha verrata marooniin, jonka merkitykset löytyvät osin eri sanaluokista ja joka siten on kääntäjälle helpompi lähestyä. Yliopistossa opin erolle hienot sanat polysemia – joka koskee awkwardia – ja homonymia – joka koskee maroonia –, mutta tässä yhteydessä mieluummin välttelen liikaa oppineisuutta (jo luonnostaan; tarkastelinhan näitä sanoja erityyppisten sanakirjojen kautta, eivätkä tarkastelut senkään vuoksi ole vertailukelpoisia).

Minkään akateemisen yritelmän sijaan siis kerron, että kun ajattelen sanan awkward merkityksiä, mieleeni tulee kiinteä herkkutatti, jota viipaloidaan teräväksi hiotulla veitsellä. Lopputuloksena leikkuulaudalla lojuu 45 ohutta, lähes samankaltaista viipaletta, joista on valittava yksi – mielellään sama, jonka alkutekstin kirjoittaja olisi valinnut. Tehtävä tuntuu usein epäreilulta, ja mieli tekisi poimia ainakin kaksi, ehkä kolmekin viipaletta, ja liittää ne yhdeksi saumattomaksi kokonaisuudeksi; vaihtoehtoisesti mieli tekisi istuttaa alkutekstin kirjoittaja viereiselle tuolille, osoittaa leikkuulaudan kasaa ja kysyä: minkä näistä otan?

Mutta tietenkään kääntäminen ei ole sellaista. Alkutekstin kirjoittaja on käynyt sienimetsällä yksin, tuonut saaliin kääntäjälle ja lähtenyt takaisin kotiin. On siis tehtävä omat päätökset. Yritettävä jäljitellä metsään tallottua polkua.

Kiusaantuneen oloinen poika

Avaan kauhunsekaisin tuntein kaksi tiedostoa: Naomi Aldermanin The Power-dystopiaromaanin englannin- ja suomenkieliset versiot (suomennokseni Voima ilmestyi Gummerukselta keväällä 2019). Haluan löytää esimerkkejä awkwardin suomennoksista ja muistelen niitä löytyvän tuosta teoksesta – ja toden totta, alkutekstiin tehty sanahaku tarjoaa kahdeksan osumaa (kun mukaan kelpuutetaan myös adverbimuoto awkwardly).

Näitä osumia ja niiden suomennoksia tutkaillessani muistan miettineeni jokaista kohtaa tuskasta kiemurrellen, eikä kyse ollut vain kiireestä tai huonosta ergonomiasta. Mutta miksi puhun kauhunsekaisista tunteista? Siksi, että pelkään käännöksestä käyvän ilmi, että olen lopulta turvautunut tylsiin ja jopa huonoihin ratkaisuihin. Että olen toivonut kyvyttömyyteni kääntää sanaa awkward hukkuvan tekstimassan joukkoon. Mutta nythän se ei voi hukkua, sillä päätin osoittaa juuri noita kohtia suurennuslasilla. Ja tältä ne kohdat näyttävät (konteksteineen; lihavoinnit minun):

1.
Daniel says, ‘I try, I really try, always to have something positive to say, you know, but I just’ – he lets the pages slip from his hand, fall across the table – ‘your people haven’t given me a single thing I can use here.’
Arnold, Daniel’s budget guy, nods silently, holding his chin in his hand, an awkward, twisted gesture. (p. 70)

Daniel sanoo: ”Minä yritän, aivan todella yritän keksiä aina jotakin positiivista sanottavaa, mutta nyt minä vain…” Hän antaa papereitten livetä kädestään ja pudota pöydälle. ”Teidän väkenne ei tarjoa mitään käyttökelpoista.”
Danielin budjettivastaava Arnold nyökkää vaitonaisena. Hän nojaa leukaansa kättään vasten jotenkin vaivalloisen ja kiperän oloisesti. (s. 94)

2.
Mother Eve is easy amongst these women, in a way Roxy finds difficult. She’s not used to the company of girls; it’s been boys in Bernie’s family and boys in Bernie’s gang, and her mum was always more of a man’s woman and the girls at school never treated Roxy nice. Mother Eve’s not awkward like Roxy here. She holds the hands of two of the girls sitting next to her and speaks softly and with humour. (p. 104)

Äiti Eeva osaa rentoutua näiden naisten keskuudessa tavalla, joka tuntuu Roxysta vaikealta. Hän ei ole tottunut tyttöjen seuraan; Bernien perhe koostui pojista, ja Bernien jengi myös. Roxyn äitikin oli aina ollut pikemminkin miesten nainen, eivätkä tytöt koulussa olleet kohdelleet Roxya kovin kivasti. Äiti Eeva ei vaikuta tilanteessa kiusaantuneelta, toisin kuin Roxy. Äiti Eeva pitää vierellään istuvia tyttöjä kädestä ja puhuu hiljaa ja hauskasti. (s. 135)

3.
He looks around. Delhi is constantly under construction, most of it unsafe. There are buildings from which the scaffolding has never been removed, shopfronts that slant awkwardly, even some half-collapsed places still partly inhabited. (p. 134)

Hän katsoo ympärilleen. Delhi on loputonta rakennustyömaata, suurimmaksi osaksi vaarallista. On rakennuksia joiden ympäriltä ei ole koskaan poistettu rakennustelineitä, kauppojen julkisivuja jotka ovat omituisesti vinossa, ja jopa puoliksi romahtaneita taloja, joissa yhä asutaan. (s. 169)

4.
Jos takes her hand as they walk through the den towards the kitchen. Squeezes it. Jos says, ‘So, uh, Mom, this is Ryan.’
There’s a boy, standing awkwardly in the hall. Hands in his pockets. Pile of books on the side. His dirty-blond hair is falling into his eyes. (p. 149)

Jos ottaa äitiään kädestä, kun he kävelevät välihuoneen läpi kohti keittiötä. Hän puristaa kättä. Ja sanoo: ”No niin, äiti, tässä on Ryan.”
Eteisessä seisoo kiusaantuneen oloinen poika kädet taskussaan. Hän on laskenut sivupöydälle pinon kirjoja. Likaisenvaaleat hiukset valuvat pojan silmille. (s. 186)

5.
Ryan picks up his books awkwardly, with one hand. ‘Nice to meet you, Mrs Cleary,’ and then a look across his face like he knows he’s not supposed to call her Mrs, like he’s been schooled in it, ‘I mean, Mayor Cleary.’ (p.150)

Ryan nostaa kirjansa hankalan näköisesti yhdellä kädellä. ”Oli mukava tavata, rouva Cleary.” Sen sanottuaan pojan kasvoille leviää ilme, joka kertoo hänen tietävän, ettei Margotia sovi kutsua rouvaksi; ikään kuin häntä olisi koulutettu käyttämään oikeaa titteliä. ”Siis pormestari Cleary.” (s. 187)

6.
He levers himself up from the chair with his arms now, his legs still twitching and – holding on to the rail put there for the purpose – he walks one, two, three stiff and awkward steps before clinging there, upright and weeping. (p. 184)

Hän kampeaa itsensä käsivarsillaan tuolista ylös jalat yhä sätkien. Hän ottaa kiinni juuri tätä tarkoitusta varten paikalle asennetusta kaiteesta ja kävelee yhden, kaksi, kolme jäykkää ja kömpelöä askelta, ennen kuin jää paikoilleen kaiteeseen takertuen. Siinä hän seisoo ja itkee. (s. 228)

7.
He says, ‘You have to help me. Please. Please help me.’
She looks at him, and her face twists in an awkward half- smile. She shrugs. And he sees that she’s drunk. Fuck. (p. 272)

Tunde sanoo: ”Sinun on pakko auttaa minua. Ole kiltti. Ole kiltti ja auta.”
Roxy katsoo Tundea kasvot kömpelöön hymyntapaiseen vääntyen ja kohauttaa harteitaan. Tunde huomaa hänen olevan humalassa. Helvetti. (s. 332-333)

8.
[--] Roxy Monke is thinner, she looks pained and worn.
Mother Eve holds her in a tight embrace, forgetting, for a moment, to probe or question with her special sense. There’s the smell of her friend, just the same, pine needles and sweet almonds. There’s the feeling of her.
Roxy pulls away awkwardly. Something’s wrong. She’s almost silent as they drive through the empty streets to the palace. (p. 311)

[--] Roxy Monke on laihtunut ja tuskaisen ja uupuneen oloinen. Äiti Eeva halaa häntä lujaa puristaen ja unohtaa hetkeksi erityisaistillaan tunnustelun ja tutkailun. Hän haistaa ystävänsä tuoksun, joka on ennallaan: männynneulasia ja mantelia. Roxy tuntuu samalta kuin aina. Mutta sitten Roxy vetäytyy kiusaantuneena kauemmas. Jokin on vialla. Hän on hiljaa lähes koko matkan, jonka he ajavat tyhjiä teitä pitkin palatsille. (s. 378)

Kahdeksasta awkwardista on siis kolme kääntynyt ’kiusaantuneeksi’ ja kaksi ’kömpelöksi’; kerran esiintyvät ’vaivalloinen’, ’omituinen’ ja ’hankala’. Hajontaa siis – sentään – jonkin verran löytyy, mutta moni mukava synonyymi jää myös käyttämättä. ’Kiusaantuneet’ voisi korvata ’vaivaantuneella’ tai ’nolostuneella’, ’vaivalloisen’ ’työläällä’. Ja niin edelleen. Ja luultavasti korvaisinkin, jos tekisin käännöksen uudestaan; luultavasti moni muukin sana muuttuisi. Mutta käännöksiä tehdään tietyllä aikataululla, eikä jokaiseen sanaan ole varaa takertua.

Voiman suomenkielisessä tiedostossa on noin 85 000 sanaa: kiusallisen paljon rakennuspalikoita. (Vertailun vuoksi: aiemmin mainittu good esiintyy Voiman alkutekstissä 146 kertaa – näitäkin suomennoksia olisi kiinnostava vertailla – kun taas maroon ei esiinny kertaakaan. Pettymys.)

Mutta tarkoitukseni ei oikeastaan ollut pitää mitään kääntäjän puolustuspuhetta, vaan osoittaa vain tehtävän haasteellisuus. Josta jotakin kertonee myös se, että näiden awkwardin suomennosten oheen on ujuttautunut sellaisia tukisanoja kuin oloinen/oloisesti ja näköisesti: esimerkiksi kohdassa neljä ”There’s a boy, standing awkwardly in the hall” on saanut vastineen ”Eteisessä seisoo kiusaantuneen oloinen poika”. Samaan tukisanakategoriaan voinee laskea kohdan kaksi vaikuttaa-verbin käytön: ”Äiti Eeva ei vaikuta [--] kiusaantuneelta.” Alkutekstissähän todetaan suorasanaisemmin ”Mother Eve’s not awkward”. Miksi siis en ole vain kirjoittanut ”Äiti Eeva ei ole kiusaantunut”? Tai kohdassa neljä ”kiusaantunut poika”? Kenties siksi, että (ainakin näissä tapauksissa) miellän sanan awkward sisältävän ulkoapäin tulevan katseen: joku näyttää kiusaantuneelta jonkun toisen mielestä. Kiusaantuneisuus ei siis ole vain pään sisäinen olotila, kuten käännökset ”Äiti Eeva ei ole kiusaantunut” tai ”kiusaantunut poika” antaisivat ymmärtää. Siksi olen – niin luulen – alitajuisesti pitänyt niitä virheellisinä käännösratkaisuina ja päätynyt lisäämään ulkopuolista katsetta korostavat apusanat. Näinhän suuri osa (kaunokirjallisuuden) kääntämisestä tapahtuu: intuition varassa.

Sivumennen: miksi nämä kirjaimet ovat näin?

Sanasta awkward kirjoittaessani en voi olla kommentoimatta sen ilmiasua, joka on itsessään jotenkin… Niin, merkitystensä mukainen. Huomio kiinnittyy etenkin kirjainyhdistelmään wkw, joka herättää varsinkin suomalaisessa, mutta oletettavasti myös alkukielisessä puhujassa epävarmuuden tunteita. Englannin kieltä käsittelevässä blogissa Grammarphobia on nimittäin käsitelty awkwardin etymologiaa ja kirjoitusasua, ja bloginpitäjät ovat löytäneet vain yhden toisen englanninkielisen sanan, jossa kyseinen kirjainyhdistelmä esiintyy: hawkweed (’ukonkeltano’).

Molemmissa tapauksissa kyse on sattumasta (ihanasta sattumasta!), kahden tiettyjä kirjaimia sisältävän sanan yhdistymisestä: awk + ward ja hawk + weed. Awk juontuu sanakirjojen mukaan muinaisnorjan sanasta afugr, joka on aluperin tarkoittanut kutakuinkin samaa kuin ’väärin päin’, ’ylösalaisin’, kun taas ward on suuntaa osoittava kieliopillinen pääte. Kuriositeettina vielä mainittakoon, että muotoa akw tai jopa awks käytetään puhekielessä sanan awkward lyhenteenä – voisin kuvitella näiden muotojen olevan etenkin teinien suosiossa. Näin muinaisnorjan afugr on saanut uuden, muodikkaan elämän.

Vanha, hankala ystävä

Tässä harjoittamani sanojen ja merkitysten pilkkominen yhä pienemmiksi palasiksi on hauskaa, mutta käytännön käännöstyössä – ainakaan laajamittaisena toimintana – tuskin kannattavaa, etenkin kun puhutaan proosasta ja niistä 85 000:sta sanasta. Runouden kohdalla yksittäisten sanojen merkitykset toki korostuvat, mikä tekee oikean viipaleen valitsemisesta entistäkin vaikeampaa ja tarkempaa puuhaa. Mutta silloin liikutaankin jo aivan toisenlaisessa sienimetsässä kuin nyt: nyt olen yrittänyt valottaa sanan awkward merkityksiä proosasuomennoksen yhteydessä, ja kenties tuo sana on tämän yrityksen myötä muuttunut hieman vähemmän salaperäiseksi kuin ennen. Kenties ensi kerralla siihen törmätessäni en kavahda sitä kuin vihollista, vaan lähestyn sitä kuin vanhaa ystävää. Kättelen, juttelen ja jatkan matkaa eteenpäin.

Tai taaksepäin.

Sillä kuten alussa totesin: kaunokirjallisuuden kääntäminen ei ole yksittäisten sanojen kääntämistä. Se on liikkumista kaikkiin suuntiin tekstin sisässä, sen merkitysviipaleissa- ja atomeissa, sen toisiinsa linkittyvissä lauseissa.

Mutta se ei estä yksittäisiä sanoja olemasta piikkejä kääntäjän lihassa.