1. Vierailut vanhalla kansakoulullani. Sinne on kotioveltani 500 metriä. On virittävää muistella omia kouluaikoja ja ihmetellä muutoksia. Nykykoulun kuviot ja lasten uudet harrastukset kiinnostavat minua. Siispä päivitän tietojani, ja saan sytykettä työhön. Pidän myös pienten ihmisten logiikasta: ”Sinäkö kirjoitit Seitsemän veljestä?”
2. Puuhailu runoyhdistyksessä. Hallituksen jäsenenä osallistun yhdistyksen toimintaan esiintymällä ilmaiseksi talkoohengellä järjestetyissä tapahtumissamme. Joskus olen juontaja, toisinaan luen runojani, usein julkaisemattomia, samalla huomaan niiden kuprut ja kompuroinnit. Yritän kuitenkin huolehtia siitä, että muille tilaisuuksiimme pyydetyille runoilijoille maksetaan kelpo palkkio, yleensä Lukukeskuksen suositusten mukaan.
3. Kirjastoauton kummitehtävät. Kummius on kunnia. Ei siitä kuulu maksaa. Hyppään Wallen kyytiin pari kertaa vuodessa. Kierrämme kouluja, päiväkoteja ja iltapysäkkejä. Lukuvinkit sinkoilevat molempiin suuntiin. Palkaksi saan hyvän mielen ja monta antoisaa kohtaamista.
4. Sekalaiset runotempaukset julkisilla paikoilla. Luen runoja busseissa, hisseissä, partureissa, hedelmätiskeillä, kukkakaupoissa ja patsaiden juurella. Silkasta ilosta. Minua kiehtoo viedä runoutta paikkoihin, joissa siihen ei tavallisesti törmää. Tapaan uusia ihmisiä, reaktiot ovat 99 prosenttisesti ilahtuneita. He kiittävät ja toivovat lisää yllätyksiä. Ehkäpä joku tarttuu runokirjaan myös tykönään, kynnys madaltuu.
5. Hyväntekeväisyysjutut ja alaa edistävät pikkuideat. Lähden aina mukaan, jos ehdin. Mielihyvin.
Millä perusteella olen valinnut ilmaistyön kohteet? Mutulla ja tolkulla. Eivät tunnu työltä. Sitä paitsi sydämellä tehdyt talkoohommat poikivat usein myöhemmin palkkatyötä. Olen melkoinen hömelö rahan suhteen, en ymmärrä sitä. Varsinkin uran alkuvuosina, kun ammatti-identiteetti oli olematon, tuntui piinalliselta hinnoitella itseään. Oli helpotus hoksata, että Lukukeskus tekee sen puolestani. Nykyään en ryhdy ilman palkkiota tehtäviin tai esiintymisiin, jotka vaativat paljon suunnittelua ja valmistautumista. Aika on liian arvokasta. Tahdon voida hyvin ja vaalia kirjoitusrauhaa, sanoissa kellumista, tyhjiä toveja, leikin tuntua.