Olen peto tekemään palkatonta työtä runouden eteen! Hah, oikeasti pyydän aina palkkion, tai työn täytyy olla jotenkin muuten vastikkeellinen: katson että esiintyminen kirjanjulkistustilaisuudessa edistää kirjan myyntiä ja uraani. Tai tilaisuudessa on niin hyvät tarjoilut, ettei niitä kerta kaikkiaan ole varaa missata.

Vuosien varrella on tietysti tullut tehtyä kaikenlaista palkatonta työtä kirjallisuuden parissa: 1990-luvulla painoin keikkoja tuulispäänä ympäri Suomea – palkaksi sain joskus kylmän pizzan ja lämpimän oluen. Runoyhdistys Nihil Interitissä tein paperihommia. Ihmeekseni yhdistys on vieläkin pystyssä, ainakaan takavuosina runoyhdistyksen ympärillä ei liikkunut rahaa, vaan kaikki oli revittävä hartiapankista.

Lasteni syntymän myötä vähensin palkattoman työn minimiin: nykyään olen enää mukana Lounais-Suomen Kirjailijoiden hallituksessa. Olen kahdeksatta vuotta varapuheenjohtaja. Hallitusputki alkoi vuonna 1994 tai 1995.

Kirjoitan tätä uudenvuodenpäivänä. Eri puolella Suomea pyörii runoklubeja. 20 vuotta sitten niitä ei pyörinyt kuin Turussa. Järjestin niitä parin satunnaisen tyypin kanssa. Rahaa ei tullut, mutta pari kertaa saatiin kunnolla turpaan.