Jano-lehti

Runouslehti kaikille

#5 numero. Runous, vapaaehtoistyö?

Miksi teen työtäni ilmaiseksi?
Sanna Karlström vastaa.

Sanna Karlström
Miten ja miksi teet ilmaista työtä runoilijana?

Minun työni on ilmaista. Niin ilmaista, että se on tuskin mitään, ja on vaikea sanoa, missä se oikeastaan tapahtuu ja missä se on tapahtumatta.

Minä olen elämäni aikana saanut ihan hirveästi apurahaa kirjoittamiseen. Niin paljon, että jos se kaikki kerättäisiin vuosien ajalta yhteen, voisin ehkä kylpeä vitosen seteleissä ja niiden keskeltä kohottaa kuohuviinilasin Facebookissa esittelemässäni kuvassa. Mutta minä en koskaan mennyt kylpyyn, minä menin Alepaan, ja ostin sitä halvempaa juustoa. Vuosien kuluessa asiat ovat muuttuneet, Alepasta tuli Siwa ja Siwasta tuli taas Alepa.

Tällä hetkellä, loppuvuodesta 2016, olen joutunut vakuuttamaan TE-toimistolle, että en tee minkäänlaista työtä, varsinkaan kirjoitustyötä, koska se on työtäni. Samaan aikaan he ovat vakuuttaneet minulle, että työ, jota olen tehnyt 12 vuotta, tämä kirjailijan työni, ei ole työssäoloehdon täyttävää työtä lainkaan, joten sitä ei työksi lasketa, enkä niin ollen ole 5 kuukauteen oikeutettu minkäälaiseen työttömyysturvaan. Siksi kirjoittelen tämän iltasella, ihan harrastuksena vain, puolivillaisesti, jottei kävisi niin että tämän kirjoitettuani tuota 5 kuukauden odotusaikaa entisestään pidennetään.

Minä en tarvitse rahaa silloin kun minulla sitä vähän on. Nyt minulla ei ole mitään: se sopii: voin hyvin elää ilmaiseksi. Menin Alepaan, mutta siellä ei ollut ilmaista juustoa.

En itkenyt sitä että minulla ei ollut rahaa eikä juustoa: itkin sitä, että minulle sanottiin, että työni ei ollutkaan työtä.

Minun on juuri nyt niin vaikea kirjoittaa tätä koska en halua valitusvirttä, minä haluan ylistysvirren! Minä olen saanut kirjoittaa! Minä olen saanut elää siinä kuvitelmassa, että kirjailijan työllä (ai niin), tarkoitan, kirjoittamalla, voi myös ansaita (ai niin), tarkoitan, voi myös jokus saada vähän ruokarahaa! Olen siitä kuvitelmasta kiitollinen, ja samaan aikaan tunnen olleeni pelkästään tyhmä. Mutta minä viisastun koko ajan, tai sitten olen tullut niin tyhmäksi, etten tiedä voinko ajatella jatkavani kirjailijana enää.

Nyt minun pitäisi kirjoittaa kirjailijan ilmaisesta työstä, mutta olen hämilläni, koska minulle on vakuutettu, ettei kirjailija työksi laskettavaa työtä tee. Voin vain ihmetellä mikä tuolla kirjahyllyissäni sitten oikein painaa. Että ihan tuosta vain, työtä tekemättä, on kirjailijoilta ilmaantunut sellaista hengen tuotetta että se päähän pudotessaan voi aiheuttaa niin pahaa ja hyvää jälkeä.

Voi rakas kirjailija, sinä teet hienoa, tärkeää työtä. Älä päästä ketään mitään muuta sanomaan. Sinun työsi on elää kuvitelmassa niin että siitä tulee todellisuutta. Minäkin olen herännyt päivääni työ edellä, nukkunut sen kanssa, tietysti, se on hyvin tärkeää. Olen kirjoittanut elääkseni, ja tässä en puhu taloudellisesta toimeentulosta, vaan siitä, etten ole osannut elää muuten kuin ajattelemalla aina ensin kirjoittamista, kaikki muu elämä tulee sen jälkeen, sen ohessa, siihen liittyen. Ja olen hyvin kiitollinen siitä että on ollut sellaista elämää joka on taipunut tähän järjestelyyn.

Kaikki kirjoitustyöni on siinä mielessä ilmaista, etten ole sitä kenellekään myymässä. Kun kirjoitan, yksi tärkeimmistä asioista on pyrkiä olemaan ajattelematta myymistä, kelpaamista tai osaamista. Se on kovin nurinkurista mutta totta. Se on yhtä vanhanaikaista ajattelua kuin rakkaus, ystävyys tai kissa.

Teksti: Sanna Karlström

Kuva: Tommi Tuomi

Kommentoi artikkelia Facebookissa

Kommentoi sähköpostitse: toimitus@janolehti.fi

Muut Jutut Jano #5

Jano - runouslehti kaikille: www.janolehti.fi