-Runous on kuulunut aina hyvin vahvasti elämääni. Teatteri on elämäni rakkaus, mutta runous on minulle kuin rakastajatar. En asu hänen luonaan, mutta pyrin hänen luokseen niin usein kuin mahdollista. Tämän olen kertonut monet kerrat ystävilleni ja he allekirjoittavat sen täysin. ’Kuule, Alejandro, tuon kyllä lukee teksteistäsi milloin vain’, he sanovat.

Näin tunnustaa Janon tämänkertainen runoilijavieras puolanargentiinalainen Alejandro Radawski, joka tunnetaan myös teatteriohjaajana ja kirjailijana. Alejandro Radawski asuu tätä nykyä Krakowassa, mutta teatteriproduktiot ja residenssijaksot vievät miestä alinomaa ympäri maailmaa. Tätä haastattelua tehdessä heinäkuussa 2022 hän kertoi räytyvänsä Torinon infernaalisissa helteissä ja olevansa lähtökuopissa kohti Tallinnaa, mikä on hänen matkansa seuraava koordinaatti.

Eikö runous ole eräänlainen koordinaattien kartasto? Arkkipelagi? Labyrintti, johon mieluusti astuu tuon tuosta, jonka lumovoima ei ehdy ja jonka ei salli ehtyä?

Ja jos on vielä Radawskin kaltainen, kotoisin kahdesta maasta: Puolasta ja Argentiinasta, teatterista ja runoudesta?

- Minulle matkat runouteen ovat välttämättömiä, hän sanoo. – En tiedä parempaa kuin uppoutua aika ajoin runouteen ja antautua sen vietäväksi. Aloin lukea runoja jo hyvin nuorena, poikaiässä. Minulle runous on ollut aina hyvin sisäinen asia, puhdistava ja kirkastava tekijä.

Runous on ikään kuin katse, tarkentava silmäys sisimpään, myös sisimmästä ulos.

- Kyllä, juuri näin, Radawski toteaa. - Minulla ei ole koskaan ollut erityistä onnea rakkaudessa naisiin. Olen ollut suhteiden päättyessä yhtä pirstaleina, kuten kaikki muutkin, ja tällöin runous on usein näyttäytynyt eräänlaisena turvasatamana, paikkana mihin vetäytyä pettymyksien kera, ovat pettymykset sitten olleet itsetuotettuja tai ei. Ja kun olen sitten palannut runojen jälkeen toisten luo, olen kokenut tuon tunteen varsin katarttisena. Rakastajani ei ole pettänyt. Hän on hellinyt minua, auttanut minut jälleen jaloilleni ja tuonut helpotusta. Ja ennen muuta suonut hyvää, tilanteeseen sopivaa kaivattua seuraa.

Ylimaallisen kauniita kokemuksia

Alejandro Radawski omaa kahdet sukujuuret. Hänen vanhempansa muuttivat aikoinaan Argentiinaan ja siellä Alejandro syntyi. Niinpä hänellä on kaksi äidinkieltä - kuten myös kaksi kulttuuria ja elämäntapaa kotoa käsin. Puola ja Argentiina sijaitsevat kuitenkin kovin maailman eri laidoilla ja voi sanoa, etteivät myöskään puola ja espanja ole kielinä toisilleen kovinkaan läheistä sukua.

Silti ne ovat eräällä tavalla yhdistyneet tässä miehessä, luoneet muun muassa hänelle identiteettiä.

- Kielet ovat minulle avain labyrinttiin, jonka ne itse muodostavat yhdessä ja erikseen, Radawski sanoo. - Puolan ja espanjan lisäksi olen opiskellut italiaa ja englantia, myös jonkin verran ranskaa. Tämä on ollut minulle eräs välttämättömyys. Kun osaan hieman useampia kieliä, saatan tulla aika hyvin toimeen jo niillä, missä sitten kulloinkin töitä teen.

- Sen lisäksi minulle itsessään kielet avaavat oman poeettisen kenttänsä, jännittävän liikkuma-alan, maiseman ja ilmaston, jossa on upeaa kulkea ja löytää, hän jatkaa. - Olen myös usein tuntenut, että nämä tunnot ja löydöt kulkeutuvat pieninä hippusina sinne tänne teksteihini, joko saman tien tai viiveellä, ja tätä on aina hauska seurata. ’Enpä olisi kirjoittanut ehkä tuota, ellen olisi ollut…’

- Olen hyvin onnekas, koska minulla on teatterityöni. Saan matkustaa eri paikkoihin, tutustua kieliin, joita niissä puhutaan, löytää jälleen kerran kätketyn oven eräälle poeettiselle kentälle ja astua siitä sisään. Siunatun ihmisen elämää eräällä tavalla.

Selkeääkin selkeämpi paikka

Puhutaanpa hieman Wisława Szymborskasta, puolalaisesta nobelistista. Varmaankin henkilöstä, joka pulpahtaa hyvin pian esiin, kun puhutaan puolalaisesta kirjallisuudesta – ja etenkin puolalaisesta runoudesta.

- Perehdyin hänen runoihinsa kunnolla vasta kuutisen vuotta sitten, Alejandro Radawski kertoo. - Olin toki tutustunut hänen runoihinsa jonkin verran aiemminkin, mutta kun olin Buenos Airesissa, niin sikäläinen Puolan suurlähetystö otti yhteyttä ja ehdotti komissiota. He halusivat tehdä Szymborskan runoutta tunnetummaksi Argentiinassa.

Radawski tarttui ehdotukseen, alkoi lukea runoilijatarta tositoimin ja päätti varsin pian, ettei hän kulje tässä helpointa tietä, eli pane jotakuta näyttelijää vain lukemaan Szymborskan runoja. Ei, piti olla haastavampaa ja kiinnostavampaa, jotain mikä olisi yhteneväistä nobelistin runojen luonteen, sisäisen maailman, välittömyyden ja yllättävyyden kanssa.

Jotain mikä kertoisi yhtä lailla meistä itsestämme, ihmisistä. Sillä tämähän oli se, mikä välittyi ja välittyy yhä Szymborskan runoista: meidän kuvamme, elämämme.

Niinpä Radawski pyysi mukaan tuntemiaan argentiinalaisia jazz-muusikoita, valikoi Szymborskan teoksista runoja, loi näistä esitykseen kaaren ja löysi runoille laulajattaren. Olennaista oli, että muusikot improvisoivat musiikin ja laulajatar lauloi yhtä improvisoidusti Radawskin valitsemat runot.

- Esitys oli varsin onnistunut, ohjaaja kiittää yhä yhteistyökumppaneitaan. - Se toteutettiin lopulta kahdesti. Ensin 2016 ja sitten uudestaan viisi vuotta myöhemmin. Produktio oli myös minulle itselleni häkellyttävän intiimi ja henkilökohtainen. Szymborskan runot avasivat uuden näkökulman minun omaan identiteettiini, puolalaiseen puolikkaaseen. Se toinen argentiinalainen puolikas luki yhtä ahnaasti, miten nobelistia oli käännetty espanjaksi ja sitten makusteli alkuperäisen ja käännöksen vuoropuhelua, itseni kahta puolta. Ehkäpä tästä syystä koin esityksen onnistuneen niin mainiosti. Mutta näinhän runous toimii toisinaan. Äkkiarvaamatta, lupaa kysymättä, suoraan sydämeen.

Avaten erään labyrintin nurkkauksen tai kulman – tai peräti keskiön, selkeääkin selkeämmän paikan, joka on viipyillyt tähän asti huomaamattomissa.

Identiteetin, minän osasen.

Sysmän reuna

Suomi on Alejandro Radawskille verrattain tuttu ja rakkaaksi muodostunut maa. Hän on vieraillut täällä useampaan otteeseen.

- Vuonna 2015 ja 2016 asuin Liperissä muutamia ajanjaksoja, hän kertoo. - Samoin Kotkassa ja Kouvolassa. Vuonna 2018 kirjoitin Sysmässä Villa Sarkiassa ensimmäistä osaa näytelmätrilogiaan, joka kertoo Puolassa tapahtuneista joukkomurhista. Ensimmäinen osa käsitteli Katynin tapahtumia.

- Villa Sarkian residenssi oli lumoava paikka, Sysmähän on itsessään kuin pieni paratiisi. Paikkakunta sopii täydellisesti kirjoittamiseen, hiljentymiseen työn ääreen. Pieni, vähän ihmisiä, hiljainen, järvien ja metsien keskellä. Retriitti ja soppi, jossa työ tulee hyvin tehtyä. Kaipaan sinne, se elää mielessäni koko ajan.

Alejandro Radawski kertoo, että hänen suunnitelmissaan on määrä palata Suomeen jälleen vuoden päästä.

- Odotan sitä todella, hän tunnustaa. - En voi vielä paljastaa mitä teen tuolloin, koska viimeinen varmistus sille puuttuu. Mutta nyt näyttää hyvin lupaavalta. Pääsen taas erääseen mielimaahani, labyrinttiin, keskiöön, reunalle.