Anne Carson kirjoittaa esseessään Eros, katkeransuloinen: ”Raja, joka erottaa kieleni sen kaipaamasta mausta, opettaa minulle mitä raja on.” Raja on eron tekemistä. Rajan tällä puolella on se, mikä toteutui; rajan toisella puolella se, mikä olisi voinut olla mahdollista. Ja vaikka nämä asiat eivät kohtaa, niiden reunalla tapahtuu jatkuvasti jotain mielenkiintoista, jotain huomionarvoista; jotain synteesiä hakevaa.

Reunalla on liikettä. Kansainvälinen vieraamme, näytelmäkirjailija, ohjaaja ja runoilija Alejandro Radawski puhuu samassa lauseessa rakkaudesta ja runoudesta. Hän kutsuu kieltä poeettiseksi kentäksi ja runoutta elämäänsä kirkastavaksi tekijäksi. Samanlainen runouden häikäisevä vaikutus arkeen on luettavissa esimerkiksi Johanna Venhon ja Jarno Pelonrannan lukukokemuksista. Laura Herva etsii kokonaan uutta kieltä reunan takaa, unen maailmasta. Anja Erämaja katselee muistiinpanojaan äitinsä kuoleman jälkeen ja kertoo, että kuolemasta kirjoittaminen on vielä liian varhaista: jotain tihkuu kuitenkin esiin jo nyt, jotain sellaista, mikä pakenee lauseiden rajaavaa muotoa. Kuolemaa ja yleisemminkin elämän kiertokulkua käsittelee myös Silene Lehto henkilökohtaisessa esseessään Maailmojen reunalla.

Uusia runoja numeroon on saatu neljältä kovatasoiselta kirjoittajalta. Risto Oikarisen pienet runot ovat vähäeleisiä ja geometrisen tarkkoja, Olli Heikkoselta mukana on puolestaan runsas ja assosiaatioherkkä teksti. Olli Sinivaaralta saimme uusia luontorunoja ja Satu Manniselta kolme proosarunoa, joissa Reuna on konkreettinen, asuttava paikka.

Reunan yli vuotaa tässä numerossa myös proosaa. Stina Saari johdattaa meidät synkkään kammioon, jossa mellastaa Ateenassa 400-luvulla kirjoittanut Plutarkhos. Kammion reunalla, ikkunalaudalla, roikkuu itse nuoruus, joka kokoaa voimansa yhteiseen lauluun ja lyö laudalta yhteiskuntaa pitelevät voimat.

Asteen autenttisempaa antiikkia numerossa edustaa filosofi Ksenofanes, jonka fragmenteissa runouden ja filosofian raja hälvenee komeasti. Komeita ovat myös suomennokset, joita Tommi Nuopponen on Ksenofaneelta tehnyt.

Uuden Reuna-teemaisen numeronsa myötä verkkorunouslehti Jano on ilmestynyt kaksitoista kertaa vuodesta 2013 lähtien. Janon numeroilla on kuukaudesta toiseen yli tuhat lukijaa. Ihme kyllä, pelkästään runouteen keskittyvä, ilmainen julkaisu tavoitti aikoinaan nopeasti paikan suosittujen nettisivustojen joukossa. Paikkansa lehti on vuosien varrella pitänyt.

Tai ehkä se ei ole mikään ihme. Ehkäpä ihminen yhä edelleen kaipaa runoutta, joka antaa omalle kokemukselle rajat – tai joka ylittää ne jonkin vieraan kautta.