Jano-lehti

Runouslehti kaikille

#12 numero. Reuna.

Ksenofaneen
fragmentteja

Ksenofanes
Ksenofanes on Välimeren alueella 500- ja 400-luvuilla eaa. elänyt kreikkalainen vaeltava viisas. Fragmentit on suomentanut Tommi Nuopponen.

Jos joku vie voiton juoksussa tai viisiottelussa
Olympian Zeuksen pyhäkön luona Pisan lähteillä,
tai painissa tai oltuaan paras kivuliaassa nyrkkeilyssä
tai pankrationiksi nimetyssä kaameassa lajissa,
hän näyttää entistä loistavammalta maanmiehistään.
Voittaja saa kunniapaikan kisojen katselemiseen
ja pääsee aterioimaan koko kansan kustannuksella.
Kaupunki antaa lahjan, tulevan perintökalleuden.
Jos voitto tulee vaununajosta, hän saa tuon kaiken,
mutta minun arvoiseni hän ei ole.

Miesten ja hevosten voimaa parempaa on viisaus.
Voittajien palkitseminen on mielivaltaista: ei ole oikein
pitää ruumiillista voimaa viisautta tärkeämpänä.
Vaikka kansasta nousisi mitä etevin nyrkkeilijä
tai joku aivan ylivoimainen viisiottelija tai painija
tai joku, joka juoksee nopeammin kuin kukaan
(se on kaikkein kunnianarvoisin voimainkoetus),
ei kaupunki hänen ansiostaan olisi lainkuuliaisempi.
Ei kaupunki koe vähäistäkään nautintoa siitä,
että joku urheilija päihittää toiset Pisan penkereillä.
Ei se lihota kaupungin varastokammioita.

Jos jumala ei olisi luonut hunajaa, viikunan
sanottaisiin maistuvan paljon makeammalta.

Homeros ja Hesiodos näkevät jumalissa kaikkea,
mikä ihmisten parissa on häpeällistä ja moitittavaa:
varastamista, huoraamista, toistensa pettämistä.

Kuolevaiset kuvittelevat, että jumalat ovat syntyneet,
että heilläkin on vaatteet kuten meillä, ääni, ruumis.

Hän, jota kutsutaan nimellä Iris, on myös pilvi
violettia, punaista ja vihreää katseltavaa.

Etiopiassa sanotaan, että jumalat ovat tylppänenäisiä ja tummia.

Traakiassa taas, että jumalat ovat sinisilmäisiä ja punatukkaisia.

Vaan jos lehmillä ja hevosilla tai leijonilla olisi kädet,
joilla piirtää ja työskennellä niin kuin ihmiset,
niin hevoset tekisivät jumalten kuvista hevosmaisia
ja lehmät lehmämäisiä. Jumalten ruumiit laadittaisiin
sellaisiksi, mikä on kunkin oma ulkomuoto.

Yksi jumala. Mahtavin kaikista jumalista ja ihmisistä,
ei muistuta kuolevaisia muodoltaan eikä ajatukseltaan.

Kokonaan näkee, kokonaan ajattelee, kokonaan kuulee.

Ajatuksen elimellä vaivaa näkemättä järisyttää kaikkea.

Aina pysyy samassa paikassa, ei liiku lainkaan.
Ei olisi sopivaakaan kulkea sinne tai tänne.

Vielä tämä: ei ole ollut eikä koskaan ole ihmistä,
jolla olisi selvää tietoa jumalista tai kaikesta, mistä puhun.
Vaikka joku sattuisi puhumaan aivan todenmukaisesti,
hän itsekään ei sitä tiedä. Mielipide on tarjolla kaikkeen.

Maasta kaikki on tullut, ja maahan kaikki on päätyvä.

On valutettava maahan juomauhri ja rukoiltava voimia
toimia oikein (se on sentään helpoin tie).
Ei ole röyhkeää juoda niin paljon kuin pystyy,
kunhan pääsee kotiin omin avuin (ellei ole liian vanha).

Teksti: Ksenofanes

Suomennos: Tommi Nuopponen

Kuva: Thomas Stanleyn teoksesta The History of Philosophy

Kommentoi sähköpostitse: toimitus@janolehti.fi

Muut jutut Jano #12

Jano - runouslehti kaikille: www.janolehti.fi