Hyvästi rakkaat, kun lähden,
rannalle jää hiekka, suhiseva
tuuli pyyhkii jalanjäljet, meri alkaa,
ruokopillit viheltävät, aallot
vyöryvät aluksen alle, siis, hyvästi
rakkaat, nyt ruori vääntää ranteitani,
ja onnenpyörä pyörii, pyörittää minua
kohti uutta mannerta, kohti uutta
ilmastoa, se on uusi América, uusi, älä sano,
aika, se on alkanut, se on alkanut
reunoiltaan jo kellastua, kalansuomut ja lokinluut
kellertävät kaukana, kaukaisuudessa, uusi
América, kangastus vai kuolema, onnenpyörä pyörii,
pyörittää minua, ja jos kolikko on ilmaan heitetty,
se viipyy ilmassa, ja yhä odotan vastausta,
mutta lokit ovat hiljaa, ne kirkuvat,
ja minulle jää Ferrum, raudanmaku,
laskevan auringon kajossa,
edessäni, ruoste tanssii hiutaleina,
takana Eurooppa, vanha vaskiratsastaja
vapisee jalustallaan, molskahtaa mereen,
pinnan ylle jää vain miekanterä,
jäävät veden renkaat ja kymmenentuhatta
turhaa takomisen vuotta, enkö sure,
luotin kynään ja kompassiin,
luotin lyijyyn ja lasiin,
kynänterä murtui ja lasi on sirpaleina,
ja suola kuivuu silmäkulmissani,
mutta América, kangastus
tai kuolema, taivaanraja siintää edessäni,
taivaanraja, ainoa raja, jonka yli en pääse,
tanssi jatkuu aavelaivan kannella
kompassilasin sirpaleissa välkehtii
kymmenentuhatta turhaa aurinkoa,
ja minulle jää Ferrum, raudanmaku,
laskevan auringon mittarissa
elohopea kohoaa, kuumeen kääntöpiiri
kasvaa, houreen América, kuumeinen
libertad, pilvenpiirtäjät, nuo lasin ja teräksen termiittikeot
uinuvat usvassa, kaktuksen piikit, kolibrit
ja meskaliinin terä, näyiksi sulavat, sulavat ja kirkastuvat,
rummut kumisevat, sulkakäärme pörhistelee,
Quetzalcóatl, Kukulcán, lyijyssä on loitsun maku,
kun nuolaisen kynänterää, se kiiltää,
kun lähden, kun ajattelen, kirjoitan, ajattelen,
hyvästi rakkaat, kaikki kelluu
usvassa, taivaanraja, uusi América
ja sen ensimmäinen auringonlasku, conquistador,
valloittaja, luottaa lunttuun ja ruutisarveen, minä en,
en jaksa, en muista, en välitä,
siis, hyvästi, rakkaat, minulle jää Ferrum,
raudanmaku, malminjano, lyijynhimo,
kaikki suureet, massa, syvyys ja aika
hajoavat yhdeksi, uusi América
kuin kivi painaa vatsanpohjaa, virtsarakkoa,
ja minulle jää Urea, kultakehä
pisaroi laskevan auringon magneetissa.