Hylätty poika
Mistä sinä poika tulet?
Millaisen viestin piirrät tulevaisuudesta?
Miksi noin varhain tuo epäpuhdas kaste
joka muutti nimesi?
Mihin talliin tai tölliin, vallattuun mökkiin, favelaan
äitisi unohtui…?
Entä isäsi, mihin synkkään viidakkoon
katosi harhaillessaan matkalla
kurjaan hökkeliin…?
Laitamien lapsi oman onnesi varassa…
Maailmasi on maailman alunen.
Ei ollut kättä ottamassa kiinni, kun lähdit luisuun.
Sattumalta kadulla – kohtasimme.
Olet niin pieni… ja minua pelottaa.
Pelottaa että kasvat, olet mies.
Pelottaa silmiesi miekka…
Pelottaa kapinasi jo etukäteen.
En anna almua jota pyydät.
Et tiedosta köyhyyttäsi mutta se syyttää minua.
Kovaosainen lapsuutesi saa minut kuohuksiin.
Haluaisin kirjoittaa leiskuvia säkeitä
mutta olen lattea.
Näen stigmasi, poika, ja haluaisin auttaa.
Ajaa asiaasi, katkaista haavautuneet
juuresi…
Olet lohduton iskulause lipussa
jonka nostan
vaatien sinulle – hylätty poika,
kädentaitojen opinahjoja – Mater et Magistraa
joka voi pelastaa sinut, pysäyttää luisumisesi.
Ei ketään kanssani pimeässä metsässä…
Ja voimaton huutoni katoaa
kaupunkien piittaamattomiin kaikuihin.
Kädentaitojen opinahjot pienentämässä
sairaiden lasten
sairaalloista määrää
on minun kadonnut S.O.S.-merkkini.
Olen yksin pimeässä metsässä
ja hyödytön huutoni on kadonnut
kaupungin kylmiin kaikuihin.
Olet lapsi kolmannesta maailmasta
kierimässä hiljalleen tapaamiseesi
tulevaisuuden kanssa.
Vallihauta erottaa
kolme maailmaa toisistaan.
Ja sinä – hylätty poika
olet kivi, täytemaa ja pengerrys
tässä vallihaudassa.
Haluaisin ylettyä sinuun ajoissa,
muuttaa suuntaasi.
Pukea sinut uudestaan valkoiseen
rippilapsen asuun.
Olet niin paljon ja niin paljon on veljiäsi
tiheässä viidakossa…
Ja minä yksin valtavassa kaupungissa!
”Mutsin ja maikan amiksia”
sankoille joukoillesi.
Äitejä rakkauteen.
Opettajia oppimiseen.
Anna mennä, poika… Kulje kohtaloasi päin.
Siellä kaukana kohtaat sen.
Istut silloin kumarassa hiljaa jurottaen.
Seitsemän ”hyvää miestä” tuomitsee sinua.
Tuomari viitassaan lukee otteita laista
jota et tule koskaan ymmärtämään.
- Jälleen kerran nimesi muuttuu.
Ja tässä hyvin isossa
ja hyvin apeassa talossa – olet numero.
Ja se saastunut lähde josta tulet
jatkaa vääjäämätöntä tulvimistaan yli.
Kiertolaisena, väsyneenä kiertämään
nukut kuin piski
polvillasi, hamppari, piilossa
lakkaamatta kasvavien
kaupunkien varjoissa.
On vallihauta kolmen maailman välissä.
Ja sinä, hylätty poika,
olet täytemaa, rinne ja pengerrys
tässä vallihaudassa.
Heräähän, poika.
Tänään on sinun päiväsi… Katso, näetkö miten tuolla kaukana,
sanomalehtien kirkuvissa otsikoissa,
tuomarien urhokkaissa omissatunnoissa
ja kaupungin valomainoksissa, loistaa
KANSAINVÄLINEN LAPSEN VUOSI