SYDÄNYÖ
Rakkaus kanssasi ei ollut kodikasta.
aina joku joku varjo kurkki ikkunasta,
Vieras nainen kalisteli leipäveitsiä.
kaikki alkoi särkyä.
Odotin vain yötä ja sen lämpöä.
Sydänyö on sokea,
se on rakkaudesta makea,
se on täynnä suden hajua
ja mustaa nokea.
Mutta kun sen turkki avautuu,
niin kaikki pelko unohtuu,
ja se kantaa meitä sylissään,
vie tähteen näkymättömään,
tuo hiljainen, tuo nälkäinen,
tuo syvä sydänyö.
Rakkaus kanssasi ei ollut kodikasta.
aina joku laukku lensi ikkunasta,
vieras huulipuna kellui tiskivedessä.
kaikki alkoi särkyä.
Odotin vain yötä ja sen lämpöä.
Sydänyö on sokea,
se on rakkaudesta makea,
se on täynnä suden hajua
ja mustaa nokea.
Mutta kun sen turkki avautuu,
niin kaikki pelko unohtuu,
ja se kantaa meitä sylissään,
vie tähteen näkymättömään,
tuo hiljainen, tuo nälkäinen,
tuo syvä sydänyö.