Hihat ovat hankalimmat, äiti sanoo. Hän kiinnittää yhden olkapääni ympärille. Ojennan käsivarret sivuille, onko sellaiselle liikkeelle tilaa. Syleilen nähdäkseni voinko tehdä sen liikkeen. Joitakin liikkeitä on kasvatettava muutama senttimetri ennen kuin tekeminen onnistuu. Kestävätkö liikkeet, vai valahtavatko kun teen alaspäintaivutuksen, ratkeaako selästä, jääkö taloon puku vai minä. Istun olohuoneessa kuin istuisin kaukaisilla tuoleilla, pujotan käteni etäisiin taskuihin. Seisomme eteisen peilin edessä ja hän kiinnittää toisen hihan, lukusalivalvojat lähestyvät hiljaisine nuppineulatyynyineen. Housunsaumassa äiti suupielineen, hän kiinnittää pituuden, yliopistoon, oppilaitoksiin, montako metriä tarvitaan, tarvitaanko jakkaroita lukusalien ylimpiä kirjahyllyjä varten. Verkkaisia metrejä ja silkinnnopeita. Äiti jää taloon. Puvut ripustavat metrit komeroon. Lukusaleissa lukevat puvut hiljaisia reittiohjeita.