täysi laidallinen hämärää täyttää mieleni

täysi laidallinen yön hämärää täyttää
mieleni rännällä ja rikotuilla pulloilla
kansalaiset
elämme vaikeita aikoja
mustat aukot vahtivat niitä jotka omistavat maailmankaikkeuden
imevät valon silmistämme sylkevät tyhjyyden kallonpohjaan

kuivuutta ammottava kaivo viimeinen tango hautausmaalla
ihminen ei ole pölynimuri
minä en ole menettänyt mitään sinua vielä

hengitän yksinäisyyttä kuin häkää
partavettä
nojatuoli on todiste siveellisyydestäni
nurkassa syömäkelvottomaksi suolattuja kaloja
tiiliskivi ehyt ikkuna marssi
raivoa vastaan kylmät faktat tulenkuuma mielipide

tule pimeys tule solmitaan rauha ja kengännauhat

harrastemahdollisuutena tappaminen tyydyttää

vaaralliseksi luokiteltu petoeläin
eksyy kansalaisen reviirille
todisteita ei ole niistä ollaan varmoja
astuimme paskaan joka ei
tarttunut lenkkikenkiimme
ja tästä on puhuttu aiemminkin
parkkipaikoitetut alueet ovat levinneet niin laajalle
ettei metsään eksyminen onnistu
ja minä eksyn metsään tahallisesti
täyttä ymmärrystä vailla
pelkään niin saatanasti
ammun kaiken mikä liikkuu ja mikä ei
paitsi lajitovereitani
aseeni on laillinen kirjanpitoon kirjattu
raatoja verta irvistyksiä
syön kaiken minkä tapan
paitsi pedot osan niistäkin
ihanaa ahmia suu rasvaan
jalkaa kylkeä maksa ja munuaiset
kitalaessani on pisara vieraan verta
voi tätä mielen iloa ja ahdistusta
riemuitsen kun kuolevat
linnut
painukaa helvettiin
elävänä tai kuolleena
toistan vanhoja viisauksia kuin ulkoa luettua mantraa
aina valmiina ei koskaan paikalla
palvovat esimerkkiäni
vetävät liipasimesta jonka isät osoittivat

ikkunan takana lyijyyn kasvatettu metsä

näet ikkunan takana liikennevalojen
väreissä hohtavan metsän
valtavat koirat ulvovat mannermaalaista
marssimusiikkia
ja seinättömän ladon
miltä tuntuu herätä keskelle pimeyttä
vetää liipasimesta joka on jääkaapin ovenkahva
se ei tarkoita mitään
kuvittelet uskosi siirtävän vuoria laskut roskakoriin
ruumiisi kohti takalukittua ovea
ulko – ovea
rohkea ihminen kääntää avainta
yhdeksänkymmentä astetta
myötäpäivään vastapäivään
kuvittelet keittiöveitsien olevan muistutus
helvetin olemassaolosta
ettei pakokaasuista halvaantunut lumi ole aina valkoista
juot kahvia kaksin käsin
sijaitset paikassa jossa istut kuin tuoli
pankkivirkailijaa vastapäätä
hänen rinnassaan sykkii
hajonnutta lasia ja revittyjä matkailumainoksia
levoton hiljaisuus
ihmissuhteet ovat ok
niistä ei makseta säännöllistä palkkaa