Jano-lehti

Runouslehti kaikille

#6 numero. Sattuma.

Runo:
Väärän poeetan loppu – Muistokirjoitus Novosibirskissä

Hendrik Jackson
"Vielä herätät, hilpeä valo, väsyneet työntekoon –
valat minuun onnellista eloa, muttet houkuta minua
muistoistani, sammaleisen muistopaaden luota."
(Hardenberg)

Yksi rakasti kuolemaa enemmän kuin vapautta. Toinen rakasti vapautta enemmän kuin kuolemaa. Kolmas rakasti vapautta ja kuolemaa, muttei oikein tiennyt mitä ne merkitsivät.
Se on salasana. Vapauteni on aina toiseen ammuttu laukaus. Loppu. Muuta itseäsi. Baden-württembergin pormestari ampuu itsensä pääteasemakansalaisten sydämiin. On ampunut. Jopa niiden, jotka ovat tähän asti olleet tyytymättömiä hallituksen toimintaan. Hävytön kysymys näyttäisi olevan, miten liberaali tulee toimeen ei-liberaalien aikalaistensa ihanteiden kanssa. Toveri Lamppu, ympärilläsi liehuu epätäsmällisyyden kajo.
Nuori novosibirskiläinen monstraatio, joka kulki Kropotkin-kadulla sijaitsevan, itse aiheutetussa poeettisessa maanpaossa asuvan runoilija Ivanivin asunnon ohi, vaati muun muassa takkeja hirville, simulakrumien loppua, globaaleja joulupukkeja ja idioottimaista kauppaa. Venäläinen hallinnonsuojelu kuvaa ratkaisut ja arvioi ne.

Saksalaiset kolbasnikit, makkaramiehet, tätä nykyä myös raggarimiehet ja kasvissyöjät, kannattavat Venäjällä rinta rinnan nuoren Kropotkinin valistusajan ihanteita: lehdistönvapautta ja yhteiskunnallisia uudistuksia. Kropotkinin anarkismi syntyi kärjistyneestä valistusajattelusta. Hänellä oli hyvin suuri pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.
Ruhtinas Kropotkinin kohtaaminen Bakuninin kanssa esitti tämän epäitsekkäänä työväenluokan edustajana.
Ruhtinas Kropotkinin kohtaaminen tsaari Aleksanteri II:n kanssa esitti tämän poliittisen taantumuksen miehenä, johon monen vuoden poliittiset selkkaukset olivat jättäneet jälkensä. Ruhtinas Kropotkinin kohtaaminen maanviljelijöiden ja työläisten kanssa avasi hänen silmänsä tavallisten ihmisten hyvyydelle.
Aleksanteri II:n kohtaaminen yhteiskunnan vallankumouksellisten voimien kanssa paljasti hänelle laittomuuden ja jumalattomuuden jokaisessa tulevassa ei-tsaarillisessa yhteiskunnassa.

Havaitsemme Jumalan puheen kautta tai voimme jakaa havaintomme vain inhimillisen puheemme muodossa. Kun puhumme Jumalasta, puhumme siten tietyistä puheen muodoista. Jos oletetaan, että Jumala on kaiken luoja, voisi olla järkevää olettaa, että Jumala ilmaisee itseään kielen kautta, alussa kun oli sana. Jumalan pitäminen luojana on väitelause. Wittgenstein sanoo, että kielen talon voisi minä hetkenä hyvänsä rakentaa kaupungin laitamille.
Voimattomat, vallan palvelukseen omistautuneet kansalaiset tulivat spontaanisti taloistaan kaupungin laitamilla ja ylistivät murhaa lukemattomille ihmisille, joiden syyllisyyttä ei voitu näyttää riittävän varmasti toteen. Heidät torjuttiin kiväärein.
Hyvinvoinnin palvelukseen ihmeellisesti omistautuneet kansalaiset ylistivät murhaa ihmiselle, joka vakuutti riittävästi syyllisyyttään. Heidät torjuttiin lehtien otsikoilla. Hallintokeskuksesta tehty hittielokuva tulee kynttilöiden elokuvateattereihin. Vanha mies nukahtaa vanhalle patjalle vesipiippu vierellään.

Ei ole mattoveitsien suosittelijaa paitsi Kreuzbergin halpamattotukussa, tarkkaan suunnattua hyökkäystä ei voi verrata poliisin erikoisjoukkoihin. Tämän kuvavertauksen hävittää huumorintajuton iskuryhmä.
Kuvakieltolaki mitätöidään ja kuvalaki vuodelta 1933 saatetaan jälleen voimaan.
Meidän pitäisi aina pitää tämä kuva mielessämme: on olemassa lapsia, jotka eivät voi koko elämänsä aikana puhutella ketään isänään.
On olemassa isiä, jotka eivät voi koko elämänsä aikana puhutella lapsiaan ihmisinä.
Ihmiset ovat hulluja lapsia, sanoo karnevaalikuningas. On olemassa ihmislapsia, jotka eivät voi puhutella yhtäkään kunkkua, ilman että he ajattelevat runkkua ja pukevat kuonokopan. Kaikki puhuvat kuninkaista ja presidenteistä. Dalai Lama tietäisi hyvin mielellään, miltä sellaiset näyttävät, sillä kukaan ei käytä hänestä moisia nimiä, kuten Osamasta tai Obamasta: isä, ei kukaan. Uskonnollinen ihminen hyvästelee ja kyklooppi pysyy onkalossaan.

Tämä ei ole mikään vitsi: lahjakas ja ihmeen kaunis ukrainalainen teatteriohjaaja ja runoilija Anna Jablonskaja kuoli Domodedovon lentokentällä pommi-iskussa. Tällä välin rakennustyöt ovat käynnissä eristetyillä alueilla, lentoasema pahoittelee epämukavuutta kiireessä kyhätyllä kyltillä. Pommi ei tippunut taivaalta.
Hän tuli kyltin kanssa vuorelta. Haukka ei lennä enää vuorten yli, kuoleman pilvi ei ole tuhkapilvi. Teillä on jääkarhu Knut, kaikki hyvin. Ja kuka kasvattaa kääpiöt? Pushkin vai kahdeksan äitiä? Jokainen synnytti urheita poikia. Vuoristossa ei ollut ketään. Bin Laden painui suojaan, painui ihailtavasti ja parrakkaana väänneltyyn totuuteen, kolmoskanavan ajankohtaisohjelmaan ja suoraan satimeen.

(2012)

Runo: Hendrik Jackson

Kommentoi artikkelia Facebookissa

Kommentoi sähköpostitse: toimitus@janolehti.fi

Muut Jutut Jano #6

Jano - runouslehti kaikille: www.janolehti.fi