Älä tuhlaa aikaasi häneen, joka lähtee puhumaan vuorelle siitä mistä pitäisi puhua rakastetulle.

Tällä tienoolla liikkuu aavelehmien lauma. Poppeli ravistaa siemenensä rinteille, näyttää siltä kuin sataisi lunta ja kohta putkahtaisi. Puhelin sinun poskeasi vasten on ikiaikojen kylmä, huudan taas, aamuyöllä kuulen ovelta koputuksen. Ajattelen ettei se välttämättä koske minua. Joku raja on vaikka tuuli kuinka heiluttelee. Hihitystä yössä. Vaarpuseeni oonneton lentää meren halki pianoniskuin. Suomalainen joululaulu on kesälläkin kova kuin kantohanki, sytytän eläville kynttilöitä siihen missä polku maanjäristyksen jälkeen muuttuu. Faktoja: kappaleet lähettävät sähkömagneettista säteilyä sitä enemmän mitä suurempi on niiden lämpötila. Vuoren huippualue on suhteellisen helposti määritelty, mutta ei ole yksiselitteistä mikä on vuori. Seuraavana syksynä en enää välitä, kuljenko kummitusten keskellä. Kuljen kuitenkin.

Tehän tiedätte, minulla on ystävä, jolle kaikki on sallittua. Tarkoitan, minä sallin hänelle kaiken. Te sanotte että hänen pitäisi olla järkevä. Minusta hän saa nauttia niin paljon kuin tahtoo. Ymmärsin paikkani hänen elämässään jo silloin, kun hän piti kärpästä lemmikkinä huoneessaan. Olen pettänyt ystäväni kerran tai kaksi. Aikuisena minun piti harjoitella pitkään mitä ystävyys tarkoittaa, ei ollut enää kysymys pellonreunassa seisoskelusta. Ihan perusasiat olivat hakusessa. Puhelin päälle. Siihen vastataan. Kun kello on kaksi yöllä, ruokia ei kerätä pois pöydästä, edes kermavaahtoa ei kerta kaikkiaan viedä jääkaappiin. Miten niin hautaisit ruumiin minun puolestani, jos et ole valmis juhlimaan kanssani juuri nyt?